KOLKATA – Kun jokainen vastaantulija on roisto, KOLKATA – When every person you meet is a crook
- posted in: Intia | India
- / with 38 comments
KOLKATA – Järkyttävä kulttuurishokki Intiassa
Me olemme matkustaneet paljon erilaisissa matkakohteissa, mutta emme ikinä ennen ole nähneet mitään mitä voisi verrata Intiaan. Kolkata on pelottava, Kolkata on kaunis, Kolkata on ihmeellinen.
Intia on ensimmäinen maa, jossa olemme ikinä kärsineet oikeasta kulttuurishokista.
KOLKATA – Upsetting culture shock in India
We have traveled to many different countries, but never before have we seen anything that could be compared to India. Kolkata is daunting, Kolkata is beautiful, Kolkata is incredible.
India is the first country where we have suffered a real culture shock.
Kloorinhajuinen pesäkolo
Taksikuskimme kaahaa keskellä yötä Kolkatan halki hotelliamme etsien. Vain kulkukoirat istuskelevat autioilla kaduilla luita narskuttaen. Iso musta rotta kipittää risteyksen yli. Monen mutkan jälkeen saavumme vihdoin hotellillemme.
Rappukäytävässä nukkuu kodittomia ihmisiä kun kipitämme pelokkaina rupuisen 150 vuotta vanhan kerrostalon kolmanteen kerrokseen.
Respan mies nukkuu hihattomassa paidassaan hotellin lattialla vastaanottotiskin edessä ja herää hätkähtäen meidän saapuessamme. Halpa hotellihuoneemme on pieni kloorinhajuinen pesäkolo, mutta olemme todella iloisia turvapaikastamme.
Väännämme oven kaikki lukot tuplalukkoon, otamme jääkylmän suihkun ja kömmimme tyytyväisinä peiton alle odottamaan aamun sarastusta.
A chlorine-smelling room
Our taxi drives in the middle of the night trough Kolkata seeking our hotel. Only stray dogs are sitting in the deserted streets grinding animal bones. A big black rat scampers across the cross road. After many bends we finally arrive in our hotel.
Homeless people are sleeping in our hotel’s stairwell and we pass them fearfully and continue to the third floor of this 150 year old house.
A receptionist of the hotel is sleeping with a sleeveless shirt on the floor in front of the reception desk and he wakes up startled when we arrive. The cheap hotel room we have is small and chlorine smelling, but we are really happy for our new safe haven.
We double lock all the locks on our door and take an ice cold shower. We crawl happily under the blankets awaiting for the dawn of a new day.
Missä hemmetissä on se Bollywood?
Ensimmäisten auringonsäteiden pilkistäessä lähdemme tutustumaan ihmeelliseen Kolkataan. Kolkata on Intian toiseksi suurin kaupunki ja entinen Intian pääkaupunki Britannian vallan alaisuudessa. Kaupunki tunnetaan Äiti Teresan kotikaupunkina.
Kuumuudesta hehkuvat kadut ovat tupaten täynnä värikkäitä ihmisiä. Autot, mopot, polkupyörät, taksit ja muut menopelit kulkevat ihmisten kanssa sulassa sekamelskassa katuja pitkin kovaa töötöttäen ja huutaen. Täällä ainut liikennesääntö tuntuu olevan, että isommalla kulkuneuvolla on etuajo-oikeus.
Valkohapsiset miehet vetävät puisia kuljetuskärryjä paljain jaloin ympäri kaupunkia, kuin kuormajuhdat konsanaan. Kärryjen kyydissä istuu rikkaita intialaisia naisia ja lapsia aurinkovarjojen alla. Osa naisista tekee ostoksia nousematta kertaakaan pois kärryn kyydistä, ja kärryn kuljettaja vetää heitä markkinakojulta seuraavaan.
Näemme laihan miehen, joka istuu keskellä vilkasta risteystä elektroniikkakasan alla ja purkaa osiin erilaisia älypuhelimia. Hän erottelee puhelinten osia toisistaan ja myy varaosia muille ihmisille. Titta, joka on työskennellyt neljä vuotta elektroniikan kierrätysalalla, on erityisen järkyttynyt.
Where the heck is Bollywood?
At the break of dawn we start to explore the incredible Calcutta. Calcutta is India’s second largest city and the former Indian capital when it was under the rule of the British Empire. The city is known as Mother Teresa’s home town.
The streets are glowing in the heat and crammed full of colorful people. Cars, mopeds, bicycles, taxis and other vehicles run along the streets while honking hard and drivers are screaming to each other. The only traffic rule seems to be that the bigger vehicle has the right of way.
White-haired men are pulling wooden transport carts barefoot around the city. In the carts there are sitting rich Indian women and children under parasols.
Some of the women are shopping at the markets without ever getting out of the cart and the cart driver pulls them from one market to the next.
We see a skinny man who is sitting on the street in the middle of a busy junction under a scrap pile of electronics. He is dismantling a variety of smart phones. He separates phone parts and sells replacement parts for other people. Especially Titta, who has worked four years in the electronic recycling business, is shocked.
Hymyilevä mies levittää partavaahtoa kadulla istuvan asiakkaansa kasvoille ja alkaa ajamaan tämän viiksiä pois. Isokokoinen nainen silittää vaatteita vanhanaikaisella valurautasilitysraudalla keskellä kävelykatua. Kengänkiillottajia istuskelee rivissä katukivetyksen päällä ja saippuakuplakauppiaat puhaltelevat kuplia ilmaan.
Naisilla on päällään upean värikkäitä mekkoja ja kimaltelevia huiveja. Jotkut naiset ovat peittäneet huiveilla koko kasvonsa siten, että vain silmät näkyvät. Bollywoodista poiketen suurin osa naisista on tuhdin kokoisia, eivätkä he häpeä näyttää suuria vatsamakkaroitaan.
Miehet kävelevät pitkissä housuissa, kauluspaidoissa ja osalla on päällään huiveista kietaistut hameet. Missä ihmeessä on se kuuluisa Bollywood?
A smiling man is spreading shaving cream on his client’s face on the street and he begins to shave his mustache off. A robust lady is ironing clothes with an old-fashioned iron. Bootblack men are sitting in a row on the pavement and soap bubble traders are blowing bubbles in the air.
Women are wearing colorful dresses and glittering scarves. Some women have hidden their whole face with scarves, so that only the eyes are visible. Unlike Bollywood majority of women are hefty in size, and they are not ashamed to show their shapely stomachs.
Men are wearing long pants, collar shirts and some of them are wearing scarves tied up around them like skirts. Where the heck is Bollywood?
Kulttuurishokin syövereissä jokainen vastaantulija on roisto
Ympärillämme tapahtuu niin paljon! Äänien, värien, hajujen ja makujen yliannostus saa meidät aivan pyörälle päästämme. Ihmiset tuijottavat meitä uteliaina. Me kuvittelemme, että joka toinen merirosvonnäköinen mies yrittää tyhjentää taskumme. Kerjäläiset nykivät meitä hihoista ja pyytävät rahaa.
Emme uskalla kaivaa edes kameraa esille.
Lapset ovat kaikkein pahimpia ja toisena Intia päivänämme meidät melkein ryöstettiin keskellä katua! Yhtäkkiä joukko lapsia ympäröi meidät ja tunsimme kuinka pienet kädet tutkivat taskujamme. Yksi ehti jo avata reppumme vetoketjun ennen kuin saimme lokkilauman häädettyä pois kimpustamme. Etenkin Thomas oli hyvin järkyttynyt: ”Kulta mennäänkö takaisin hotellihuoneeseemme…”
In the depths of a culture shock every person you meet is a crook
There is happening so much around us! Overdose of sounds, colours, smells and tastes get our heads spinning. People stare at us curiously. We imagine that every pirate looking man is trying to clear out our pockets. The beggars are jerking our sleeves and asking for money.
We do not even dare to dig up our camera from the bag.
Children are the worst and we were almost robbed in the middle of the street on our second day in India! Suddenly, a group of children surrounded us and we felt small hands scanning our pockets. One kid managed to open in an instant the zipper of our backpack before we shooed them off our backs. In particular, Thomas was very upset: “Honey, let’s go back to our hotel room…”.
Suurin shokki
Suurin järkytys meille olivat kodittomat perheet, jotka elävät kaduilla. Jotkut perheet olivat rakentaneet itselleen kodinomaisia katoksia pressuista ja toisilla perheillä oli rautasänkyjä kaduilla. Suurimmalla osalla ei ollut mitään.
Oli shokeeraavaa nähdä ihmisiä nukkumassa keskellä kävelykatua, likaiset vaatteet yllään, paljain jaloin, ilman mitään omaisuutta. Miehiä, naisia, lapsia… Näimme pieniä lapsia juoksentelemassa alasti ja paljain jaloin raunioiden keskellä. Vanhemmat lapset pelasivat krikettiä laudanpätkillä.
Kaduilla oli jopa vastasyntyneitä vauvoja.
Kodittomat naiset kokkasivat nuotioiden äärellä ja ihmiset peseytyivät kadun varsilla olevilla vesihanoilla ja joen rantapenkereillä. Meillä oli todella sekavat tunteet katsellessamme kaikkea tätä ympärillämme.
The biggest shock
The biggest shock to us were the homeless families who are living on the streets. Some families have built home-like shelters and other families have carried iron beds on the streets. Majority of them do not have anything.
It was shocking to watch people sleeping in the middle of the walking promenade, wearing dirty clothes, being barefoot, without any property. Men, women, children … We saw small kids running around naked and barefoot in the middle of the ruins. Older kids were playing cricket with short wooden pieces.
There were even newborn babies on the streets.
Homeless women were cooking over campfires on the side walk and people were taking showers at water taps of the streets and bathing in the riverside. We had very mixed feelings watching all of this happening around us.
”Welcome to India!”
Ensimmäisestä kulttuurishokista toivuttuamme uskaltauduimme näkemään myös kolikon toiselle puolelle. Titta osti itselleen Intialaisen valeasun ja huivi päässään hän sulautui paikallisten joukkoon melko hyvin.
Intian värikäs sekamelska lumosi meidät täydellisesti. Alamme jo pikkuhiljaa tottua tähän hullunmyllyyn, emmekä enää pelkää jokaista vastaantulevaa ihmistä.
Tähän mennessä kaikki maistamamme ruoka on ollut taivaallisen hyvää ja tätä menoa alamme kasvattamaan Intialaisia mahamakkaroita.
Toisen Intia päivämme pimenevässä illassa nuori poika pyöräili meitä kohti tuhatta ja sataa. Kohdallemme päästyään hän huudahti iloisesti: ”Welcome to India!”. Tunsimme itsemme vihdoin tervetulleiksi tänne Intian järkyttävään sykkeeseen!
<3: Titta & Thomas
IKILOMALLA 90 PÄIVÄÄ, 18 TUNTIA & 27 MINUUTTIA
Onko kellään antaa meille hyviä vinkkejä kulttuurishokista? Miten päästä yli ennakkoluuloista ja tottua elämään näin ihmeellisessä maassa?
“Welcome to India!”
After we recovered from the first culture shock we dared to peek at the other side of the coin. Titta bought herself an Indian disguise and she fits very well among the locals.
Indian colourful patchwork fascinate us. We are already beginning to get used to this mill of madness. We are no longer afraid of each passing person.
So far, all the food we have tasted has been heavenly delicious and we have started to grow Indian shaped bellies.
At the time when the sun was setting, a young boy cycled towards us at a speed of 88 miles per hour. Upon reaching us he shouted with joy, “Welcome to India!” Finally we felt welcomed in India’s heart rating hassle!
<3: Titta & Thomas
IKILOMALLA 90 DAYS, 18 HOURS & 27 MINUTES
Does anyone have good tips for us who have suffered from culture shock? How to get over our prejudices and how to get used to the life in this incredible country?
KOLKATA TOP 3
- TOP 1: Mother Teresa’s House
…on Äiti Teresan kotitalo, hautapaikka ja pyhiinvaelluskohde. Alakerrassa on nähtävillä vaalea marmorihauta ja siellä voi osallistua tunnelmalliseen jumalanpalvelukseen. Alakerrassa on mielenkiintoinen museo, jossa voi tutustua Äiti Teresan elämään ja elämäntyöhön. Yläkerrassa voi nähdä vaatimattoman huoneen, jossa Äiti Teresa asui ja työskenteli vuosina 1953 – 1997.
Talossa vierailu oli erittäin koskettava ja opettavainen kokemus. Tämä on ehdottomasti mielenkiintoisin nähtävyys Kolkatassa. (Sisäänpääsy on ilmainen.)
Varoitus: Talon ulkopuolella päivystää hyvin pukeutuneita ”kerjäläisiä”, jotka yrittävät rahastaa Äiti Teresan talossa vierailevia ihmisiä. Voimme vain kuvitella, että todella monet antavat rahaa näille kerjäläisille koskettavan Talossa vierailun jälkeen. Äiti Teresa talon nunnat pyytävät, että turistit eivät antaisi rahaa näille huijareille.
CALCUTTA TOP 3
- TOP 1: Mother Teresa’s House
…is the burial site and the place of pilgrimage. On the first floor there is Mother Teresa’s white marble tomb where you can participate in an atmospheric worship. There is an interesting museum, where you can get acquainted with Mother Teresa’s life and work. The modest room where Mother Teresa lived and worked in the years 1953 – 1997 can be found from the second floor.
The house visit was very touching and instructive experience for us. This is definitely the most interesting attraction in Calcutta. (Admission is free.)
Warning: Outside of the house there are waiting well-dressed “beggars” who are trying to cash Mother Teresa’s house visiting people. We can only imagine how many people give money to these beggars after a visit to the house. The nuns of the Mother Teresa’s house are asking that tourists do not give money to these crooks.
- TOP 2: Victoria Memorial
…on upea valkoinen marmoripalatsi, joka sijaitsee rauhallisen puiston keskellä. Palatsi on aikoinaan rakennettu kuningatar Victorian 60-vuotis syntymäpäivien kunniaksi, mutta rakennus-urakka valmistui vasta 20 vuotta kuningattaren kuoleman jälkeen.
Puistossa on ihana hengähtää vilkkaan kaupunkisykkeen jälkeen ja kävellä rauhallisesti ympäriinsä puiston kauneutta ja palatsin arkkitehtuuria ihaillen. Puistossa näkee paljon varakkaampia keskiluokkaisia Intialaisia pariskuntia ja kauniita Intialaisiin asuihin pukeutuneita naisia. Tämä on kerrassaan hyvä paikka valokuvaukselle!
Sisäänpääsymaksu puistoon 10 rupeeta (0,15 euroa) ja palatsin sisälle museoon 200 rupeeta (3 euroa).
- TOP 2: Victoria Memorial
…is a magnificent white marble palace, located in the middle of a peaceful park. The palace was built in honour of Queen Victoria’s 60th birthday celebrations, but the building construction was not completed until 20 years after the Queen’s death.
The park is a wonderful respite from the bustling city pulse. It is lovely to walk calmly around the park and admire the beauty of the palace and its architecture. There were many wealthy middle-class Indian couples in the park and ladies wore beautiful Indian dresses. This is absolutely a great place for photography!
The entrance fee to the park is 10 rupees (0.15 euros) and the inside of the palace museum it is 200 rupees (3 euros).
- TOP 3: Joogatunti
…aidossa Intialaisessa joogastudiossa rauhoitti mieltä ja herätti reissussa rähjääntyneet lihakset takaisin eloon. Intialainen miesjoogaaja laittoi meidät kunnon joogarääkkiin, vaikka kyseessä oli alkeistunti. Tunnilla ei ollut muita osallistujia meidän lisäksemme, joten saimme samalla rahalla VIP opetusta.
Oli ihana rentoutua tuttuja joogaliikkeitä tehden ja tunnin jälkeen nauttia detox –juomaa studion luomukahvilassa. Kyllä seuraavana päivänä tunsimme urheilleemme! (Mystic Yoga studio, alkeistunti 60 minuuttia, 343,50 rupeeta / henkilö (5,50 euroa).
- TOP 3: Yoga class
in an authentic old Indian yoga studio calmed our mind and aroused our travel-tired muscles back to life. A perfect English speaking Indian yoga guru put us in a heavy yoga exercise, even though it was a beginner’s class. There were no other participants besides us, so with the same money we got the VIP class.
It was wonderful to relax and practise familiar yoga movements, and after the class we enjoyed detox drinks at the studio’s organic cafeteria. On the next day we felt the yoga class in our muscles! (Mystic Yoga studio, Beginner’s class for 60 minutes, 343.50 rupees / person (5.50 euros).
Mitä haluat nähdä seuraavaksi blogissamme? What do you want to see next on our blog?
IKILOMALLA MATKABLOGI | TRAVEL BLOG
Tervetuloa mukaan ikilomalle!
Seuraa reissuamme Facebookissa, Instagramissa, Twitterissä, Youtubessa ja Periscopessa.
Welcome aboard!
Follow our journey on Facebook, Instagram, Twitter, YouTube and Periscope.
Hi Tom and ,
we love the posts of India and the Pics, Peter loves places like that and adapts very well, personally I try to avoid such places as they scare me and I worry about security and safety, Peter loves to mix with all socio-economic levels of society and he says they are no different then us, it’s our conditioning that creates the culture shock, some people thrive in these environments and others do not, we suppose that is what makes the world go round, different cultures different truth’s.
Keep up the good work we love all the posts.
Love Ruza and Peter xoxox
First off, thanks dear Ruza and Peter for reading our blog!
The fact that India gave us a powerful jab in the gut, just proved to us how little we have seen the world. The real world! At times, five year old kids were on the streets with no clothes and trying to warm themselves around burning rubbish! We heard a mate of ours saw a cow eating burning plastic! Being in such harsh environments in India, places that push the boundaries of your comfort zone, are truly important for everyone to experience. Sometimes it was hard, but the feeling afterwards was good and we were glad we had made it. Appreciating LIFE! We felt as we had grown up a little after such a reality check.
However now we are in safer waters, keep reading our blog we appreciate it 😉
-Thomas and Titta
Olipas mielenkiintoinen ja kattava paketti tämä postaus! Juuri tuollaisia mielikuvia mulla on Intian miljoonakaupungeista ollut ennen tämän lukemistakin. Toisaalta pelottavaa ja ahdistavaa, mutta toisaalta kaunista ja kiehtovaa! Olisi mielenkiintoista lähteä tutustumaan Intialaiseen kulttuuriin ja päästä purkamaan omia ennakkoluuloja, joita tiedostan omaavani..
Kiitos Jenna! Intia on kyllä näkemisen ja kokemisen arvoinen. Tähän kaikkeen kaaokseen ja kummallisuuteen ei pysty etukäteen varautua. Kulttuuri on kyllä mielenkiintoinen!
-Titta & Thomas
Olen pari kertaa ollut Intiassa, ja todellakin mikä mieleen on jäänyt, on kaaos. Toitte niin elävänä eteen ne kärryt, markkinat, kadunvarsiparturit. Ensimmäisellä kerralla kohta 15 vuotta sitten ihmetyttivät kontrastit: Connecting people -jättikyltin alla käyskenteli lehmä. Upeita kuvia, kerta kaikkiaan.
Kiitos Annika! Tämä on kyllä kontrastien maa! Noita vapaana käveleviä lehmiä on täällä kyllä ihmetelty. Pimeällä melkein törmäsimme yhteen yönmustaan yksilöön 😀
-Titta & Thomas
Nämä upeat värikkäät kuvat toivat fiiliksen, että ehkä Intiaan olisi päästävä, vaikka toisaalta, ajatus Intian kaoottisuudesta ahdistaa. Mieheni oli siellä Rotary-vaihdossa kuukauden ja sai siinä ajassa kuulemma tarpeekseen Intiaan, joten miehestäni en kyllä taitaisi saada reissukaveria. Toisaalta rakastan itsekin nykyään enemmän rauhaa ja kauniita maisemia, joten Intia voisi ehkä olla minullekin liikaa.
Intia on kyllä paljon muuta kuin tuota rakastamaasi rauhaa ja kauniita maisemia 😀 Uskon, että kuukaudessa Intiasta saa monikin jo tarpeekseen. Osaamme samaistua! 😀 Onneksi karistamme ylihuomenna kaupungin pölyt jaloistamme ja jatkamme matkaa Intian paratiisisaarille!
-Titta ja Thomas
HUH Tulee oma reissuni Mumbaihin mieleen vuonna 1984.. ihan samanlaista kuin Kalkutassa näköjään, oma matkani kesti 2pv siksi pelko ei koskaan haihtunut, enkä halua Intiaan takaisin. Mahdotonta ymmärtää sitä elämää..mutta kokemuksena kultaa.
Tuo “kokemuksena kultaa” on tosi hyvin sanottu! Olemme iloisia, että olemme kokeneet tämän, mutta emme ehkä tulisi uudelleen! 🙂
-Titta ja Thomas
Voin hyvin kuvitella Intian aiheuttavan aika moisen kulttuurishokin. Intia vaikuttaa aivan toiselta maailmalta kuin mikään paikka missä olen käynyt, ja varmasti myös sitä on. Mitään mielenkiintoa minulla ei ole Intiaa kohtaan, en usko että viihtyisin siellä.
Intia tosiaan on aivan erilainen kuin mikään toinen maailman kolkka. Kaiken totuuden nimissä tämä maa ei kuitenkaan ole sellainen, jossa viihtyisimme yhtään pidempään. Vaikka ruoka onkin ollut erittäin herkullista 😀
-Titta ja Thomas
Intia on yksi harvoista maista, jonne minulla ei ole hinkua matkustaa. Toisaalta tämä teidän postaus sai mielikuvan vain vahvistumaan, mutta toisaalta se herätti myös aitoa mielenkiintoa. Intia on ehkä pakko joskus nähdä!
Intia on kyllä äärettömän mielenkiintoinen! Meille tämä on sellainen kerran elämässä kokemus. Ei ole välttämätöntä hinkua tulla uudelleen 😉
-Titta & Thomas
Heh, mä olen aina sanonut, että muutan Intiaan kun lihon liikaa. Siellä mun vatsamakkarat ja leveä lanteen kaari olisi kovaa valuuttaa. Vielä kun vähän heiluttelisin pitkiä vaaleita hiuksia kankaan alta, niin luulisi hieman vanhempaa vuosikertakin olevan daamin kelpaavan 🙂
Kolkata on kyllä raju paikka aloittaa Intian valloitus. Itse päädyin sinne onneksi vasta kun olin jo viikkoja Intiassa kierrelllyt. Kulttuurishokki ei ollut enää niin suuri.
Joo, täällä vaalea tukka ja mahamakkarat on varmasti kullan arvoisia 😀 hahaha 😀
Me puolestaan luettiin jostakin (oisko ollut ihan Lonely Planet?) että Kolkata on helppo ja miellyttävä paikka aloittaa Intian valloitus… Itse en ihan voi tähän yhtyä 😀
-Titta
Kuulostaa kyllä kovin Intialta, jossa en ole koskaan kyllä käynyt, likaisuutta, kaaosta ja kurjuutta. Joogaa kyllä rakastan, hienoa, että kävitte tunnilla.
Jooga oli tosi kivaa! Jonkun verran Suomessa tullut joogattua ja täällä oli sen takia pakko päästä kokeilemaan! Ajattelimme jatkaa joogan parissa taas Andamaaneilla. 🙂
-Titta & Thomas
Ensimmäinen reissuni Euroopan ulkopuolelle suuntautui juurikin Intiaan – aikaa tästä on tosin jo yl vuosikymmen. Tunnistan nuo rekationne silti täysin. Kaikki oli uutta ja sitä oli liikaa. Ensimmäiset päivät jaksoin olla vielä ymmärtäväisen naiivi kun kaduilla tuntui olevan aina niin ahdasta – sitten tajusin jo.. että kyllä siellä tilaa kaikille muille oli, paikalliset vain kokivat oikeudekseen käydä minuun avoimesti käsiksi kourineen.
Hui! Onpas ikävän kuuloista! Me olemme onneksi saaneet olla kohtuullisen rauhassa kaduilla. 🙂
-Titta & Thomas
Olipa aivan huikean mielenkiintoinen postaus ja mielettömät kuvat! Mulla vähän sama kuin Sandralla: toisaalta haluaisi kovasti käydä ja nähdä tuon kaiken sekasorron omin silmin, mutta sitten taas toisaalta en kuitenkaan halua asettaa itseäni alttiiksi niin hirveälle stressille jonka kaikesta tuosta saisin aikaan. Ehkä turvallisempaa seurata Intian elämää blogien kautta. 😀
Kiitos Sarrri! Tämä Intia on ollut mieletön kokea ja nähdä, mutta jatkossa varmaan tutkitaan Intiaa enemmän virtuaalisesti 😀
-Titta ja Thomas
Huh, voin vaan kuvitella! Itse oon vähän vierastanu ajatusta Intiaan menemisestä ahdistavuuden vuoksi. Uskon, että blondina länkkärinä jo se huomion määrä ahdistaisi mua liikaa.
Joogatunti kuulostaa kyllä huikeelta kokemukselta, vaikken koskaan ookaan joogannu! 🙂
Monesti olen täällä miettinyt, että onneksi en ole blondi 😀 Voin vaan kuvitella sen ahdistavan huomion määrää… 😀
-Titta
Onko mahdollista saada enemmän kuvia tai postauksia ruoista Intiassa? 🙂
Kalle! Kuvia on otettu ja niitä tulemme kyllä jakamaan! Malta vielä hetki 😉 Söimme Intian parhaat ruoat Jaipurissa, niin herkullista!
-Titta & Thomas
Voi Intia… jos ihan rehellisiä ollaan, niin en ikävöi sinne takaisin ja 1,5 kk reissaamisen jälkeen vannoimme, että täytyy olla todella, todella hyvä syy, jos sinne joskus palaamme. Eli valitettavasti kulttuurishokista selviämiseen ei löydy täältä suunnalta vinkkejä, emme tainneet sitä itsekään keksiä koko reissun aikana. Intia on iso maa ja sieltä löytyy paikkoja laidasta laitaan. Me löysimme itsellemme mieluisan paikan pohjoisesta, Ladakhista. Siellä asui rauha ja hiljaisuus. Mutta hienoja paikkoja se maa on täynnä joka puolella, ei siitä pääse mihinkään.
Sanoitte itsekin, että paljon on tullut reissattua, mutta Intia ei ole verrattavissa mihinkään. Samoin mekin koimme, meidän reissullamme Intiaa edelsi mm. 9 maata Afrikassa, joista osa on ihan maailman köyhimpiä maita, ja silti Intia mäjähti vasten kasvoja kuin märkä rätti. Sitäkin ennen matkasimme pitkin kehitysmaita ja silti Intia oli täysin omaa luokkaansa. Toiset taas hullaantuvat siihen ja palaavat kerta toisensa jälkeen. Ota näistä nyt sitten selvää… Tsemppiä kaaokseen, ainakin siellä tuntee elävänsä, keskellä sitä väriloistoa ja äänien kakofoniaa 🙂
Jännä juttu muuten, ensimmäistä kertaa kun luin postausta, niin kuvittelin koko ajan mielessäni teidät Mumbaihin ja vaikka kuinka kissankokoisin kirjaimin tekstissä lukee Kalkutta, niin vasta nyt kun eksyin tänne toisen kerran, niin tajusin teidän olevan aivan eri puolella Intiaa kuin alunperin kuvittelin! Toivottavasti kulttuurishokki on hieman hellittänyt 🙂
Moni on sanonut, että Mumbai on samalla levelillä Kalkuttan kanssa ja herättää ilmeisesti monille samanlaisia viboja. 🙂 Monet sanovat, että Intiaa joko rakastaa tai inhoaa, meillä tunne kääntyi vahvasti rakkauden puolelle kun pääsimme kokemaan Intian upeita rantapaikkoja. 🙂 -Titta & Thomas
Yhdet tuttavamme juuri olivat Kolkatan kautta menneet Andamaaneille ja kuvasivat kyllä kaupunkia muutamalla kirosanalla.
Taannoin Intiaa muutaman viikon kierrellessämme olin erinomaisen tyytyväinen hotellivalintoihimme (5 tähteä tai yli), sillä jaksoimme Intiaa merkittävästi paremmin kun illalla saattoi paeta tuota todellisuutta toiseen ja sitten taas seuraavana aamuna lähteä vain “päiväretkelle” oikeaan (?) Intiaan.
Mukaansa tempaava kirjoitus mielenkiintoisesta kohteesta. Intia ei itsellä ole lähiaikojen suunnitelmissa, mutta varmasti joskus sinne ja ilman lapsia. Tekisin jonkun kieromatkan, jotta näkisin maata mahdollisimman monipuolisesti. Ps. Reilun matkailun hengessä äänestin luksuksen puolesta.
Kiitos! Luksusta tosiaan jo kaivataankin 😉
Tämä ei tosiaankaan ole maa, jonne kannattaa matkustaa lapsien kanssa.
-Titta & Thomas
Tykkään vähän tällaisesta karkeampia kokemuksia sisältävästä postauksesta ja kuvat ovat upeita! Jos kulttuurishokki on paha, niin ainakin se tietää, ettei paluushokki ole sitten niin suuri. Minulla on ollut aina se paluushokki suurempi kuin kulttuurishokki toisessa maassa. Jotain vastaavaa olen kokenut Perussa Iquitosissa. Ikävä on se, kun tai jos näin kalpeanaamana joutuu pelkäämään ryöstetyksi tulemista ja muita boskieroja.
Tuo on kyllä lohduttava ajatus – pienempi paluushokki jos ikilomalta päätämme Suomeen palata 😉 – Titta & Thomas
Huhui millainen kokemus teillä. Melkein välillä pelotti kun katsoi vaan kuvia.
Hyvin olette saaneet tunnelman tallennettua kuviin ja tekstiin. Mielenkiintoista ja samalla jotenkin niin kaoottista. Surullisinta tietenkin että lapset ja ihan pienet vauvatkin elävät kadulla.
Kiitos Virpi! Edelleen hieman pelottaa ja suruttaa nähdä sitä kaikkea köyhyyttä jota Intiassa on. Ehkä yksi tällainen postaus kuitenkin riittää, jatkossa luvassa kivempia aiheita 🙂 -Titta & Thomas
Postaus kiteytti hyvin sen, mikä mielikuva itselläni on Intiasta. Hyvää ruokaa, kuumuutta, sekasortoa, köyhyyttä, valtavia tuloeroja, likaisuutta, huijareita, (ruokamyrkytyksiä), pelkkää kulttuurishokkia alusta loppuun. Toisaalta haluaisin kovasti käydä Intiassa ja toisaalta pelottaa lähteä sinne. Paha sanoa, että en ainakaan yksin uskaltaisi lähteä.
Jos olen rehellinen, niin mulla on ollut aika isoja ennakkoluuloja Intiaa ja intialaisia ihmisiä kohtaan. Australiassa olen kuitenkin ollut töissä paikassa, jossa valtaosa työkavereista oli intialaisia miehiä. Toki kyseessä on Australiaan muuttaneet ja siellä asuvat yksilöt, he olivat kaikki koulutettuja ja nuoria, mutta silti he ovat onnistuneet murtamaan tai ainakin pehmentämään jyrkimpiä ennakkoluuloja, joita itselläni on ollut. Kaikki ovat paljastuneet mukaviksi tyypeiksi, joiden kanssa on hauska keskustella intialaisesta elämäntyylistä ja uskomuksista ja verrata paikallista elämää elämään länsimaissa. Heidän ansiostaan matka Intiaan houkuttaa huomattavasti enemmän kuin ennen.
Kiitos Sandra kommentistasi! Kokemuksemme on kyllä ollut yhtä kulttuurishokkia alusta loppuun. Intiaan on vaikea tottua ja vaikea sopeutua 🙂 Tämä on ehdottomasti maa, jossa on ollut upea vierailla, mutta emme ole varmoja tulisimmeko enää uudestaan 😉 -Titta & Thomas