vaellus

Täydellisen epäonnistunut testivaellus, Epic fail test hike

ENGLISH BELOW
V iime vaelluksesta on jo aikaa, joten päätimme kavereiden kanssa lähteä Poronpolulle testaamaan vaellustaitojamme ja retkivarusteitamme. Valitsimme helppokulkuisen reitin ja kahdelle päivälle miellyttävän matkapituuden, 30 kilometriä. Retkemme ei kuitenkaan sujunut laisinkaan kuten Sudenpentujen käsikirjassa neuvotaan…

Juuri ennen vaellukselle lähtöä retkikunnallemme iski paniikki, että näännymme nälkään tällä yhden yön metsäreissulla. Pysähdyimme varmuuden vuoksi kaupassa hakemassa lihapiirakat alkueväiksi. Edellisen illan kuohuviinit ja muutaman tunnin yöunet kummittelivat takaraivossa, kun lähdimme päivän kuumimpaan aikaan tallaamaan metsäpolkua pitkin.

Pari sataa metriä käveltyämme alkoi rinkan paino tuntua alaselässä polttavana kipuna. Olinkohan laittanut rinkan asetukset ihan pieleen vai olinko aamutohinassa pakannut mukaan jotain ihan tarpeetonta? Niin kuin sen hiustenkuivaimen, jonka Thomas löysi viimehetkellä tavaroidemme seasta ja vei takaisin kaappiin… Jatkoin kuitenkin urheasti ja valittamatta eteenpäin.

Olo oli kuin kuormajuhdalla kun kirmailin rinkka selässä paarmoja ja hyttysiä pakoon pitkin kapeita metsäpolkuja.

Poronpolku on merkitty luontopolku, eikä sinne voi eksyä. EIPÄ! Neljän ensimmäisen kilometrin aikana olimme väännelleet ja käännelleet karttaa jo moneen kertaan ja älypuhelimen GPS kartat kävivät kuumina.

vaellus1-pieni

vaellus-19-pieni

vaellus-2-pieni

vaellus-3-pieni

vaellus-4-pieni

Viiden kilometrin jälkeen tapahtui se kaikista pahin, mitä kuvitella saattaa! Kuului kamala ­­rusahdus ja Thomas kaatui metsäpolulle nilkkaansa pidellen. Nivelsiteet venähtivät! Retkikuntamme pisti hätäleirin pystyyn keskelle luontopolkua ja Thomaksen jalka laitettiin koholle kylmäkalleilla vuorattuna.

Söimme rauhoittuaksemme makoisan hernekeittolounaan ja pähkäilimme seuraavia askeliamme. Mmmm! Ruoka maistuu ulkona retkeillessä taivaallisen hyvältä.

Joukkomme pätevin eräjormailija rakensi puun oksista Thomakselle kainalosauvan ja päätimme nilkutella vielä noin kilometrin matkan eteenpäin, seuraavan järven luokse. Hidas eteneminen kuuman auringon alla tuntui elämäni pisimmältä kilometriltä.

Järven rannalla oli kaunis leiriytymispaikka, mutta ikävä kyllä se oli myös lapsiperheiden suosiossa. Rantavedessä kirmasi aivan liian monta kirkuvaa lasta ja aikuiset tissuttelivat ohrajuomiaan nenänpäät punaisina ja kovaan ääneen tarinoiden. Missä oli se rauhallinen metsä ja järvimaisema jota lähdimme etsimään?

Juomavesi alkoi olemaan janoisella retkikunnallamme lopussa. Kahvia keitellessä kaikki antoivat omista vesivarastoistaan hieman yhteiseen hyvään. Vesi oli valuuttaa ja Thomaksen kanssa tunsimme olevamme aika rikkaita viiden litran pöniköidemme kanssa.

Onneksi auringon laskiessa ja illan viilentyessä metsä hiljeni. Kuuntelimme nuotion rätinää ja söimme mitä herkullisimpia retkiruokiamme. Joimme kuumaa rommiteetä ja kerroimme tarinoita.

Kesäyön kylmyys ja naapurin riippumatosta kantautuva kuorsaus valvotti retkikuntaamme. Linnut lauloivat kuin henkensä hädässä ja koira ulvoi superkuulle jossain kauempana.

Aamulla Thomaksen kanssa totesimme, että yksi päivä ja kuusi kilometriä riitti tällä kertaa oikein hyvin. Me retkeilyn amatöörit kaipaamme vielä lisää harjoitusta ja parempia retkeilyvarusteita ennen kuin lähdemme ”oikealle vaellukselle”.

vaellus6-pieni

vaellus7-pieni

vaellus8-pieni

vaellus-9-pieni

vaellus10-pieni

vaellus11-pieni

vaellus12-pieni

vaellus13-pieni

vaellus14-pieni

vaellus15-pieni

TESTIVAELLUKSEN TULOKSET
MIINUKSET:

Liian iso ja painava teltta: Meidän nykyinen telttamme on ostettu alennuslaarista Ruisrokkia varten muutama vuosi takaperin. Ikilomalle tarvitsemme ehdottomasti uuden teltan, joka on mahdollisimman pieni, kestävä ja kevyt.

– Makuualustat ja makuupussit: Nämä varusteet ovat peräisin varmaan siitä samasta alennuslaarista. Makuualustat ja makuupussit vievät lian paljon tilaa, joten emme voi ottaa näitä mukaan Ikilomalle. Tarvitsemme kevyet minimakuupussit ja täytettävät makuualustat.

-Huonot kengät: Lenkkareissa vaeltamaan? Huono idea! Meidän on pakko hankkia kunnon vaelluskengät, jotta jatkossa vältämme nivelsiteiden nyrjähdykset.

– Pakkaaminen: Liian paljon tavaroita ja vaatetta mukana ja huonosti pakatut rinkat. Vaatii harjoittelua!

PLUSSAT:

+ Hyttyssavut ja -myrkyt: Hyttysten suhteen olimme varustautuneet täydellisesti. Sytytimme hyttyssavukiekot teltan jokaiselle kulmalle ja karkotimme lähes kaikki verenimijät. Tuoksu toi mieleen suitsukkeet munkkiluostarissa!

+ Retkikeitin: Meillä on maailman paras retkikeitin. Se on Primuksen kaasulla toimiva helppokäyttöinen tehomylly, joka keittää veden salamannopeasti.

+ Herkulliset eväät: Ruoan suhteen olemme oppineet varustautumaan aina huolellisesti. Mukana oli grillimakkaraa, lettutaikinatarpeita, hunajapuuroa, luomukahvia ja vegemiteleipiä. Iltanuotiolla joimme kuumaa rommia.

+ Retkikunta: Hyvä porukka luo retken tunnelman! Vaikka vaelluksemme ei sujunutkaan ihan suunnitelmien mukaan, meillä oli todella hauska viikonloppu tällä porukalla!

vaellus16-pieni

Otamme mielellämme varustevinkkejä vastaan kokeneemmilta retkeilijöiltä! 😉 Kun Ikiloma varusteet ovat kasassa, niitä pääsee tutkimaan osiosta Varusteet.

-Titta

Epic fail test hike

It’s been a while since our last good trek, so we decided to give the Finland outdoors a go with our mates. Our destination was set to Poronpolku, a.k.a. Reindeer Trail, in Loppi. We chose an easy route to put our hiking skills and trek equipment to the test, a pleasant 19miles for a two day hike. However, our trip did not go at all as we thought and was not a walk in a park…

Just before the departure, our hike expedition got hit with a severe case of panic that we might starve during this one night trip into the woods. We stopped by a store as a precaution to fill ourselves up with some meat pies. The previous evenings pints, and a few hours of sleep haunted in the back of our minds, when we left during the hottest time of the day to tread down along a forest path.

A couple of hundred yards in distance walk, I was sweating like a big, trying to grap some photos and videos of our expedition. Suddenly we started to feel our backpacks weight in our lower backs. Did we screw up our backpack settings or did we pack something completely unnecessary? Such as a hairdryer 😀 When I asked Titta in the morning did she pack our Primus outdoor gas stove, and she replied “sure did”, I decided to double check that all the necessary parts were there. For both of our amusement she had by accident packed her big ass hairdryer instead. Couldn’t help but wonder if she packed an curling iron in my backpack…

It took some effort to catch Titta into the lens of the camera when she was frolicking arround and swatting flies and mosquitoes along the narrow forest paths.

The Reindeer trail is a marked nature trail, so you basically can’t get lost. NOT! During our first 3 miles, everyone whipped out their folded maps and smart phones and our GPS maps were running hot.

After hiking for 3 miles, it happened, the worst epic failure during a hike you can imagine! There was a sound such as one would grind massive peppers with a pepper grinder and I hit the ground right in the middle of the forest path, holding my ankle. I must have sprained my ankle big time! The first two seconds I imagined our expedition abandoning me in the forest to survive on my own. No use for dead weight! I imagined a strange expedition finding me and shouting “Meats back on the menu boys!” This was not the case, our expedition put up an emergency camp in the middle the nature trails and my foot was elevated on top of my backpack and covered with ice packs and freezer blocks.

To calm ourselves down we ate some tasty pea soup for lunch and pondered our following steps. Mmm-m! Food tastes heavenly good when hiking in the outdoors.

Our expeditions most qualified in the art of bushcraft built me a crutch from tree branches.  So we decided to hobble over to the next lake. The slow progress under the hot sun felt like the longest half a mile of my life.

We made it to a great campsite by the shore of a cool lake, but unfortunately it was also popular among Finnish families. Far too many screaming children and adults equipped with red noses and loud stories sipping on anything else than root beer. Where was the quiet forest and lake landscape everyone was talking about?

Drinking water began to run low on our thirsty expedition. For preparing Coffee for the common good, everyone gave a little of their own water supplies. Water quickly turned to be the currency of this entire trip and suddenly I felt filthy rich with the 1,3 gallon water jugs me and Titta hauled along with us 😉

Fortunately, the forest fell silent as the evening cooled and the sun set. We listened to the crackling of our campfire and ate the most delicious survival food we had. We drank hot dark rum while telling stories.

The midsummer night’s coldness and the snoring from our fellow neighbor’s hammock kept our expedition more or less awake the whole night. Birds sang from the top of their spirits and a dog somewhere farther away was howling to a supermoon shaped as the Death Star.

In the morning me and Titta concluded that one day and 3,7 miles was enough for this test trek. We hiking amateurs crave yet more practice and better hiking gear before we go on “a real hike” or even imagine on going to a IKILOMA trip!

Thomas

 

  TYKKÄÄ TÄSTÄ | LIKE THIS
Matkareittimme pähkinänkuoressa, Our route in a nutshell
Videoblogin traileri on nyt julkaistu! Ikilomalla trailer released!
Jaa kavereillesi / Share with friends:
10 Comments
  1. Oi miten parhautta! Varusteleka lähti ikilomalla sponsoriksi ja saimme heiltä TÄYDELLISET vaellusmaiharit mukaan matkalle! Enää ei tarvitse pelätä nilkannyrjähdyksiä! Tulemme esittelemään nämä seikkailijapopot osiossa Varusteet / Equipment.

    Reply
    1
  2. Tarviitte kyllä kunnon maiharit jos meinaatte vastaavia reissuja tehdä maailmalla. Näitä ovat reserviläiset kovasti kehuneet: https://www.varusteleka.fi/fi/product/haix-airpower-p3/3565

    Reply
    2
    • Kiitos vinkistä Kessu! Pitääpä tutustua! 🙂

      Reply
      2
  3. Minä olen ollut ainoastaan kerran yön yli vaelluksella. Ja juurikin Poronpolulla. Me kyllä käveltiin onnistuneesti kaksi päivää, mutta ekan päivän ukkonen ajoi meidät nukkumaan kaverin kaverin vanhempien maatalon lattialle. Tai ei ukkonen ajanut, kyllä meidät ihan autolla sinne haettiin…

    Reply
    3
    • Kiva tarina! Meidätkin haettiin autolla toisena päivänä takaisin kotiin, kun kävely ei onnistunut. 🙂 onneksi oli reipas retkikunta mukana!

      Reply
      3
  4. Hieno reissu

    Reply
    4
  5. Täähän oli kaikesta huolimatta hauska tarina;)

    Reply
    5
    • Haha, kiitos! 😀

      Reply
      5
  6. Ja älkää retkikuntalaiset ymmärtäkö otsikkoa väärin, meillä oli OIKEESTI tosi kivaa! 😉

    Reply
    6

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *