Maori toteemi

Yökylässä maorien pyhän talon lattialla, Overnight on the floor of a Maori holy house

Yö Maorien pyhässä talossa

Olemme juuri saapuneet maoriheimon aidatulle alueelle Uuden Seelannin pahanhajuisimpaan kaupunkiin, Rotoruaan.

Tarkoituksenamme on osallistua maoriheimon kulttuuri-iltaan ja sen jälkeen yöpyä heidän pyhän talonsa lattialla punaisten toteemipylväiden keskellä.

Valokuvia tästä pyhästä paikasta on harmittavan vähän kuvausrajoituksista johtuen, mutta toivottavasti nautitte silti tarinasta.

Overnight at a Maori holy house

We have just arrived into a fenced Maori tribe area in one of New Zealand’s most smelliest city, Rotorua.

Our plan is to participate in a Maori cultural experience and to spend our night on the floor of their holy house, in the midst of totem poles.

Unfortunately the amount of photographs of this holy place are slim to none due to photo restrictions. We still hope you will enjoy the story.

Maori IKILOMALLA matkablogi 12

Maorikulttuuri Rotoruassa

Uuden Seelannin alkuperäiskansa, maorit, ovat asuttaneet maata jo 1300 luvulta saakka. Maorit ovat kotoisin Polynesiasta ja legendan mukaan he ovat saapuneet merten poikki Uuteen Seelantiin pitkillä kanooteillaan.

Tänä päivänä noin joka seitsemäs Uuden Seelannin kansalainen on maori. Maoreilla on oma kieli, joka on yksi Uuden Seelannin kolmesta virallisesta kielestä.

Täällä Rotoruassa maorien osuus väestöstä on erittäin suuri, jopa 35 prosenttia. Rotoruan kaupunki on tunnettu kummallisesta vulkaanisesta maaperästään, kuumista rikkikaasun (kananmunan) hajuisista vesilähteistään, höyryävistä kraatereistaan ja kuplivista muta-altaistaan. Maanjäristyksiä alueella tapahtuu miltei päivittäin, mutta usein ne ovat niin pieniä (alle 2 Richteriä), että niitä ei edes huomaa.

Maori culture in Rotorua

The New Zealand’s indigenous people, the Maori, have inhabited the land form as early as the 1300th century. Maori are originated from Polynesia and according to legend they have sailed to Mew Zealand across the seas with long canoes.

Nowadays about every seventh citizen of New Zealand is a Maori. The Maori have their own language which is one of New Zealand’s three official national languages.

Here in Rotorua the percentage of Maori of the population is very high, as high as 35 percent. The city of Rotorua is know from its weird volcanic soil, hot sulfurous (egg) smelly water springs, steamy craters and boiling mud pools. Earthquakes are commonplace around here and happen daily but often they are so small (under 2 in the Richter scale) that you can’t even notice them.

Maori IKILOMALLA matkablogi 8 Maori IKILOMALLA matkablogi 9 Maori IKILOMALLA matkablogi 11 Maori IKILOMALLA matkablogi 10 Maori IKILOMALLA matkablogi 7

Pyhän talon tarkat säännöt

Maorien pyhä talo on tärkeässä roolissa heimon jokapäiväisessä elämässä. Siellä järjestetään niin heimojäsenten tapaamiset, häät, kuin hautajaisetkin. Ulkopuolisilla ei ole mitään asiaa vierailla talossa ilman kutsua.

Me olemme iloksemme saaneet kutsun saapua Ngati Pikiao heimon talolle osana matkailijoiden ryhmää ja kuuntelemme jännittyneinä, kun maoriheimon johtaja kertoo meille ensimmäisiä talon sääntöjä:

  1. Kenkiä ei saa tuoda pyhän talon sisälle, koska Maorien mukaan ne keräävät ulkona pahaa energiaa.
  2. Naisten kuuluu mennä talon sisälle ensimmäisinä ja miesten tulee seurata naisten vanavedessä.
  3. Pyhän talon sisällä ei saa syödä eikä juoda mitään. Kaikki ruoka ja juoma on jätettävä talon ulkopuolelle ja alkoholi on täysin pannassa.
  4. Salaisesta tervetuliaisseremoniasta ei saa ottaa valokuvia. Myöskään kuolleiden perheenjäsenten seinällä olevia kuvia ei saa valokuvata.
  5. Pariskuntien tulee kunnioittaa pyhää taloa eli lemmenleikkejä tai muutakaan muhinointia ei maorien aitojen sisäpuolella sallita.

Korkean maoritalon sisäänkäyntiä koristavat koristeelliset toteemipaalut ja talon katolla keikkuu julmakatseinen puusta veistetty hahmo. Astumme paljain varpain ja jännittyneinä talon sisälle.

The strict rules of the holy place

The Maori holy place has an important role in the tribes everyday life. In which they arrange tribal meetings between tribes, weddings as well as funerals. Outsiders have no business in the holy house without an invitation.

Delightfully we have received an invitation to arrive at tribe Ngati Pikiao’s house as part of a group of travelers. We listen intently as the chief of the tribe tells us the first set of house rules:

  1. No shoes are allowed inside the holy place, because the Maori believe that in the outdoor they collect negative energy.
  2. Women are to enter the holy place first and men are to enter after the women.
  3. You are not allowed to eat nor to drink anything in the holy place. All food and drinks are to be left outside of the holy place and there’s a total ban on alcohol.
  4. No pictures are allowed during the secret welcoming ceremony. It is also prohibited to take any pictures of their deceased family member portraits on the walls.
  5. Couples are to respect the holy place. So that means no smooching or cuddling or any love making of any sorts within the Maori fenced area.

The entrance of the high holy place is decorated with ornamental totem poles and on the roof is a mean looking figure carved from wood. We step into the holy place bare feet and excited.

Maori IKILOMALLA matkablogi 13Maori IKILOMALLA matkablogi 2 Maori IKILOMALLA matkablogi 15

Maoriheimon kohtaaminen

Huone muistuttaa pelkistettyä kappelia tai rukoushuonetta. Avaran mökkimäisen tilan keskellä on punainen puinen toteemipylväs, joka kuvastaa “talon sydäntä” ja huonetta reunustavat pylväsrivit, jotka kuvastavat “talon kylkiluita”.

Pylväisiin on koverrettu vihaisen näköisiä hahmoja, joita katse eksyy vähän väliä ihailemaan.

Istahdamme hiljaisina riviin asetetuille penkeille ja vakavan näköinen maoriperhe istahtaa meitä vastapäätä.

Jokaisessa maoriheimossa on useita klaaneja ja yhdessä klaanissa voi olla jopa satoja jäseniä.

Täällä asuvaan maoriperheeseen kuuluu ainakin heimopäällikkö, päällikön vaimo, kaksi nuorempaa naista, kaksi nuorempaa miestä sekä lauma pienempiä lapsia.

Monien maorien ihoa peittävät suuret uniikinnäköiset tatuoinnit. Tatuoinnit ovat tärkeä osa maorien kulttuuriperintöä ja ne suunnitellaan jokaiselle erikseen henkilön historia ja tausta huomioiden.

The encounter with the Maori tribe

The holy place resembles a modest chapel or a prayer room. In the middle of the open cabin like space is a red totem pole that is “the heart of the holy place” and the pillars that are on the walls of the room “are ribs of the holy place”.

There are some mean looking figures carved on the wooden pillars and we notice our gaze every once and a while gets lost admiring the decorations.

We sit down quietly into rows of seats and a very serious looking Maori family sits opposite to us.

In every Maori tribe there are several clans and in one clan there can be hundreds of members. The Maori family living here consists of their chief, the chiefs mother, two younger women, two younger men and a crowd of small children.

The skins of many Maori have been decorated with unique looking tattoos. Tattoos are an important part of Maori cultural tradition and they are designed for each person differently according to a persons history and considering the person background.


6Maori IKILOMALLA matkablogi 16Maori IKILOMALLA matkablogi 18

Salaperäinen tervetuliaisseremonia

Heimon johtaja pitää meille maorikielisen tervetuliaispuheen ja tämän jälkeen perhe laulaa meille lyhyen tervetuliaislaulun.

Tervetuliaisseremonia jatkuu perinteisin menoin.

Asettaudumme jonoon ja tervehdimme vuorotellen kaikkia heimon jäseniä maorien tapaan: Vasen käsi laitetaan tervehdittävän henkilön hartialle ja oikealla kädellä kätellään länsimaiseen tyyliin. Samalla nenänpäät koskettavat toisiaan kahdesti.

Tällä tavalla meistä vieraista tulee osa maoriheimoa ja heidän perhettään.

Suomalaisille näin läheinen tervehtimistyyli ei todellakaan tuntunut helpolta, mutta selvisimme seremoniasta kuitenkin kunnialla ja vain pienellä hikoilulla. Ja välillä nenät kolahtelivat nolosti vastakkain.

The secret welcoming ceremony 

The chief of the tribe gives us a welcoming speech in the Maori language and afterwards the family sings us a short welcoming song.

The ceremony continues according to tradition.

We form a line and and greet one by one every tribe member the Maori way: the left hand is placed on the shoulder of the person you greet and you shake hands in a western way with your right arm. While doing so you tap the nose of the one being greeted twice with the tip of your nose.

This makes us guests part of the Maori tribes family.

To Finns such a close contact greeting did not come easy, but we survived the ceremony with honor and a slight sweat. There were moments when some extremely awkward nose banging occurred.

22 21 3

Pelottavia sotatansseja

Maorien kulttuurissa naisia arvostetaan erittäin korkealle. Tervetuliaisseremonian jälkeen kaikki naiset kutsuttiin päärakennukseen kahvittelemaan kookospipareiden kera ja sillä välin kaikki miehet jäivät asettelemaan patjoja ja tyynyjä pyhän talon lattialle tulevaa yöpymistämme varten.

Illan saapuessa pitkä pöytä katettiin täyteen maoriherkkuja; revittyä kanaa, paahdettuja vihanneksia ja valkosipulileipää. Herkullisen illallisen jälkeen alkoi perinteinen maorishow.

Sisään hyökkäsivät maoriperheen aikuiset perinneasuihin pukeutuneina. Kuulimme kauniin maorinkielisen rakkauslaulun, perinteistä kitaramusiikkia ja pääsimme näkemään kuuluisan Haka sotatanssin!

Sotatanssissa on tarkoitus näyttää mahdollisimman pelottavalta ja rumalta.

Mitä enemmän taputamme, huudamme, tömistämme ja hurraamme, sitä enemmän Maorit innostuvat ja sitä vauhdikkaammaksi show muuttuu. Maorien silmät pullistelevat pois silmäkuopista ja kielet heiluvat pitkällä suun ulkopuolella. Se jos mikä on pelottavaa!

Pääsemme lopuksi itsekin hupsuttelemaan ja harjoittelemaan sotatansseja, eli näyttämään pelottavalta ja heiluttelemaan kieliämme. 😀

Frightful war dances

In the Maori culture women are considered to be of extreme importance and highly respected. After the welcoming ceremony all women were invited to a main building to enjoy some coffee and coconut cookies while the men were left to organize mattresses and pillows on the floor of the holy place for the coming night.

As the night started to creep in a long table was set full of Maori delicacies; pulled chicken, fried vegetables and garlic bread. After a delicious feast it was time for a traditional Maori show.

The grown ups of the Maori family came charging in and all dressed into traditional garments. We heard a lovely Maori love song, traditional guitar music and we were fortunate enough to witness the famous Haka war dance!

In the war dance one is supposed to look as scary and as ugly as possible.

The more we clap, shout, stomp and cheer the more the Maoris get excited and the more furious the show gets. The Maori had their eyes bulging out of their eye sockets and their tongues waving far out of their mouths. If anything is scary then that had to be it.

We get to fool around ourselves at the end and practice war dances, which means we had a chance to look scary and to wave our tongues. 😀

Maori IKILOMALLA matkablogi 4

Maori IKILOMALLA matkablogi 5 Maori IKILOMALLA matkablogi 12019

 

Yö pyhän talon lattialla

Yön tullen siirrymme takaisin pyhän talon puolelle ja valmistaudumme nukkumaan.

Keskiyön aikaan heimojohtajan vaimo kertoo meille hiljaisella äänellään maorien vanhimpia legendoja. Makaamme huoneen reunoille asetetuilla patjoilla lämpöisten makuupussien sisällä ja kuuntelemme maorilaista tarinankerrontaa hyvin hiljaa.

Punaisten pylväät luovat varjoja ympärillemme. Himmeässä valaistuksessa toteemipatsaat tuntuvat tuijottavan meitä entistä intensiivisemmin ja osa niistä irvistelee vihaisesti.

Miltä se uni sitten maistui?

Vastoin ennakko-odotuksiamme, uni maistui taivaallisen hyvältä! Kun valot sammuivat, unohdimme ympärillä olevat patsaat ja pyhän talon. Unohdimme ympärillä kuorsaavat ihmiset ja seinillä roikkuvat kuolleiden valokuvat. Vaivuimme makeaan syvään uneen.

Aamuauringon sarastaessa toteemipatsaat eivät näyttäneet enää yhtään niin pelottavilta. Pyhä talo vaikutti jo melko tavanomaiselta ja maorien elämä tuntui sangen arkiselta.

On hienoa, että maorit kutsuvat matkailijoita tutustumaan heidän kotiinsa, kulttuuriinsa ja historiaansa.

Maorikulttuuri ei suotta ole Rotoruan ykkösnähtävyys – nukkuminen maorien pyhän talon lattialla oli erittäin ainutlaatuinen ja opettavainen kokemus!

Lähtisitkö sinä yökylään maorien luokse?

Titta & Thomas

IKILOMALLA 5 kuukautta, 20 päivää, 6 tuntia, 15 minuuttia

Overnight on the floor of the holy place

As the night blackened the sky we made our way to the holy place and it was time to go to bed. At midnight the mother of the tribes chief started to tell us with a quiet tone to her voice about the oldest Maori stories imaginable. We lay on mattresses in our warm sleeping bags that are on the floor on the edges of the holy place and we very quietly listen to the fascinating Maori storytelling. 

The red totem pillars cast shadows all around us. In the dim lights it almost feels as if the carved totem figures are staring at us even more intensively and some of them are giving us some angry looks

So how did the dream taste like?

On the contrary to our expectations our sleep tasted heavenly! When the lights went off, we forgot all the carved figures around us and the holy place. We forgot all the snoring people around us and the dead elder pictures on the walls. We fell into a sweet deep sleep.

At the break of dawn the totem pillars didn’t look at all that scary. The holy place started to feel a bit ordinary and the everyday life of the Maori felt commonplace.

It’s great that the Maori invite travelers to visit their home, culture and history. The Maori culture is not without reason Rotorua’s number one attraction.

Sleeping on the floor of the Maori holy place was truly an extremely unique and educational experience!

Would you go for an overnight stay with the Maori?

Titta & Thomas

IKILOMALLA 5 months, 20 days, 6 hours, 15 minutes

Maori IKILOMALLA-matkablogi-23

IKILOMALLA MATKABLOGI | TRAVEL BLOG

Ikilomalla on seikkailijapariskunnan matkablogi. Hyppäsimme pois oravanpyörästä syksyllä 2015 ja lähdimme elämämme suurimmalle matkalle, ikilomalle.

Seuraa reissuamme Facebookissa, Instagramissa, Twitterissä, Periscopessa ja Youtubessa. Tervetuloa mukaamme ikilomalle!

Ikilomalla is a travel blog hosted by a Finnish couple. We quit our rat race on autumn 2015 and left on the biggest adventure of our lives, IKILOMALLA (“Forever vacation”).

Follow our journey on FacebookInstagram, Twitter, Periscope and YouTube. Welcome aboard our IKILOMALLA!

8 TYKKÄÄ TÄSTÄ | LIKE THIS
Kun vuori voitti vaeltajat, When the mountain won the wanderers
Puoli vuotta ikilomalla, Half a year on forever vacation
Jaa kavereillesi / Share with friends:
12 Comments
  1. Ihan mahtava tarina- taitaa olla ensimmäinen kerta kun moisesta paikasta edes kuulen!

    Reply
    1
  2. Itseä jäi mietityttämään heti kärkeen se, missä maorit itse harrastavat lemmenleikkejään… Oliko pyhä talo paikka missä he itsekin majoittuvat vai onko heillä itsellään vähemmät pyhät talot temppujen tekemiseen tekemiseen? 😀 Ja jos oli, niin minkähän takia turistit majoitettiin juuri tähän Pyhään taloon?

    Reply
    2
    • Heheh 😀 Kylläpä sai tämä kommentti hymyilyttämään 😀
      Maorit, jotka asuvat kommuunitalon aidatulla alueella, eivät itse nuku tässä pyhässä talossa. Pyhä talo on tarkoitettu ainoastaan maorien kokoontumiseen, juhiin, merkkipäiviin ja lisäksi vieraiden sekä sukulaisten majoittamiseen. Varmaankin pyhätalo on tilavuudeltaan ainoa vaihtoehto isomman porukan majoittamiseksi. 🙂
      Suomessa vastaava paikka voisi olla joku seurakunnan leirikeskus, jossa nukutaan lattialla esim. leirikoulun merkeissä.
      Maorit itse nukkuivat aitojen sisäpuolella olevissa muissa rakennuksissa/taloissa. Eivät ilmeisesti ole yhtä pyhiä paikkoja 😀
      Titta / IKILOMALLA

      Reply
      2
  3. Kaikessa erikoisuudessaan veti aika hiljaiseksi. Jäin miettimään, kuinka paljon tässä kaikessa oli show’ta, kuinka paljon aitoa. Epäilemättä miksaus molempia. Alkuperäiskulttuurien säilyminen on minusta valtavan arvokasta, mutta kun siihen aletaan sekoittaa turistibisnestä, se väkisinkin alkaa muuttaa muotoaan ja tarjotaan sitä, mitä odotetaan turistien haluavan nähdä. Aivan varmasti kokemus on ollut hieno ja erityinen, mutta luulen, että itse olisin jättänyt menemättä. Yöpyminen muiden kanssa samassa huoneessa epäilemättä suurin syy, eivät niinkään maorimenot.

    Reply
    3
    • Moi Annika,

      Toki nukkuminen 40 muun ihmisen kanssa vaatii veronsa, mutta onneksi me oltiin matkustettu tällä samalla porukalla jo viimeiset pari päivää, niin ei ollut ihan tuntemattomia tallaajia kyseessä. Itseasiassa yöunet jäivät varsin lyhyiksi, kun aamulla jo ennen auringonnousua lähdettiin jatkamaan matkaa 😀

      Kokemus oli yllättävän vähän turistinen. Koska pääsimme osaksi maoriperhettä, jouduttiin osallistumaan ruoanlaittoon, tiskien tiskaamiseen ja sänkyjen asettamiseen. Tiskien lomassa jututettiin maoriemäntää ja kuultiin heidän aidoista asenteistaan nykymaailman menoja kohtaan.

      Maoreista sai hyvin nykyaikaisen kuvan, kun näki millaista se heidän tavallinen elämänsä on ja miten he vaikuttavat nykymaailmassa. En tiedä kuinka paljon mukana oli showta varsinaisen tanssishown lisäksi, en usko että kovinkaan paljoa. Tarkoituksena oli kuitenkin opettaa turisteille maorien perinteitä käytännössä ja mikäs sen parempi tapa kuin tarinankerronta ja seremoniat. 🙂

      Olemme kuulleet, että niitä showpaikkoja löytyy täältä Uudesta-Seelannista myös yllinkyllin. Paikkoja, joissa maorimamma kertoo samat tekaistut tarinat joka päivä feikattujen kyyneleiden kera. Sellaista en välttämättä lähtisi katsomaan.

      Titta
      IKILOMALLA matkablogi

      Reply
      3
  4. Mistähän tuo toteemipatsaisen tekeminen oikein kumpuaa? Maorit tuskin ovat pahemmin olleet tekemisissä alaskalaisten kanssa ja silti molempien perinteisiin kuuluu toteemien tekeminen. Tosi jännää!

    Varmasti mielenkiintoinen ja mieleenjäävä kokemus tuo yöpyminen pyhässä talossa. Vieraisiin kulttuureihin tutustuminen on aina valaisevaa. Me hieman karsastetaan tuollaisia turisteille järjestettyjä ohjelmanumeroita tansseineen sun muineen, kun niistä on tullut usein lähinnä vaivaannuttava fiilis, mutta tuolla näyttää olleen hauskaa. 🙂

    Reply
    4
    • Jokaisessa toteemipatsaassa on oma kaiverrettu kuvallinen tarinansa ja väreilläkin oma merkityksensä. Kaiketi toteemeilla on tapana välittää tarinoita jälkipolville. 🙂

      Mekin aluksi pelättiin, että tämä olisi sellainen superfeikki turistirysäkokemus, mutta onneksi oltiin väärässä. Maoreista sai hyvin nykyaikaisen ja tavallisen kuvan, näki millaista se heidän tavallinen elämänsä on ja miten he elävät nykymaailmassa.

      Luulen, että vaivaantuneisuus olisi ollut isompaa, jos olisimme ihan vieraiden ihmisten kanssa olleet tansseja treenaamassa. Tällä kertaa mukana oli seurue, jonka kanssa oltiin jo pari päivää reissattu, niin tanssiminen ja hupsuttelu oikeastaan tosi hauskaa 😀

      Titta & Thomas
      IKILOMALLA matkablogi

      Kokemus oli mielenkiintoinen ja valaiseva

      Reply
      4
  5. Oi vau, mikä kokemus!

    Meillä ei itseasiassa tullut edes pieneen mieleen tällainen mahdollisuus Uudessa-Seelannissa, ja toisaalta kun oli tuo asuntoauto alla, niin ei tullut edes katsottua moisia yöpymismahdollisuuksia. Jaksamisen puutteessa jätettiin itseasiassa koko Rotorua välistä, mutta kuultiin että juuri tuolta sillä haisi. 🙂

    Voisin kyllä hyvinkin lähteä tuollaiseen, olisihan se kokemus, ja pääsisi kosketuksiin alkuperäiskulttuurin kanssa. Kävimme tuolla Wellingtonin Te Papa -museossa, jota voin lämmöllä suositella, ja josta sai tosi laajan ja hyvän kuvan maorien historiasta. Sekin postaus on vielä kirjoittamatta…

    Reply
    5
    • Rotoruan hajuun tottui oikeastaan ihan parissa päivässä 😀 Ja kun siitä ei enää välittänyt, niin pystyi jo nauttimaan oudoista vulkaanisista maisemista!

      Mekin vierailtiin Te Papa museossa, upea museo kerta kaikkiaan ja ihan ilmainenkin vielä. Pointsit Wellingtonille! 🙂

      Titta & Thomas
      IKILOMALLA matkablogi

      Reply
      5
  6. Lähtisin mielelläni yökylään! Eri alkuperäiskansojen kulttuuri ja historia kiinnostavat kovasti, mukavaa kun maorit ovat noin vieraanvaraisia. Haka-tanssista tiedän sen verran, että Uuden-Seelannin rugbymaajoukkue All Blacks harrastaa sitä aina ennen otteluita. Yksi urheilumaailman hienoimpia perinteitä.

    Reply
    6
    • Kiitos Mika! Tuo oli ainoa asia mitä mekin haka-tanssista tiedettiin etukäteen, vaikkei rugbya niin seuratakkaan. 🙂 Oli kyllä mielenkiintoinen pyhän talon vierailu ja oli tosi hauska oppia maorien historiasta ja kulttuurista ihan heiltä itseltään.

      Titta & Thomas / IKILOMALLA matkablogi

      Reply
      6

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *