Incredible-India

Intia oli pelkkää pelkoa, India was just plain fear

Intia (1)

Arvaa kuinka peloissamme me olimme?

Ihmiset usein joko vihaavat tai rakastavat Intiaa. Useimmilla tuntuu olevan vahva mielipide tästä tunteita herättävästä maasta, riippumatta siitä ovatko he käyneet Intiassa vai eivät.

Ensimmäisinä päivinä Kolkatassa meidän teki mieli lukittautua viikkokausiksi kloorinhajuiseen hotellihuoneeseemme ja tilata pelkkiä take away pitsoja suoraan ovellemme.

Niin peloissamme me olimme.

Mutta emmehän me niin voineet tehdä. Koska olemme (olevinamme) rohkeita maailman matkaajia! 😀

Guess how scared we were?

People often either hate or love India. Most people seem to have a strong opinion of this emotion stirring country, regardless of whether they have actually been in India or not.

The first few days in Kolkata, we wanted to lock ourselves in our chlorine smelling hotel room for weeks and order nothing but takeaway pizzas directly to our door.

That’s how scared we were.

But we simply couldn’t do such a thing. Because we are (or at least pretending to be) brave backpacking world travellers! 😀

fb3

Miksi Intia pelotti?

#1 Pelkäsimme ruuhkassa vastaantulevia ihmisiä, jotka tuijottivat meitä vihaisesti ja etenkin niitä, jotka lähtivät seuraamaan meitä varjon lailla kapeita kujia pitkin.

#2 Katselimme surullisina perheitä ja pieniä alastomia lapsia, jotka asuivat ja nukkuivat kaduilla. Paha mieli leijui mukana minne ikinä menimmekin.

#3 Kauhistelimme kuolleita kulkukoiria, kaduilla partioivia rottalaumoja ja satoja haukkoja, jotka liitelivät kaupungin kattojen yllä.

Why were we scared of India?

#1 We were afraid of people passing by who stared at us angrily, and especially those who started to follow us like shadows along narrow alleys and trying to talk to us.

#2 We were sadly watching families and small naked children who were sleeping on the streets. The sad emotion was constant and always lingering no matter where we went.

#3 We were shocked to see dead stray dogs, gangs of patrolling rats in the streets and hundreds of hawks gliding above the rooftops of the city.

Intia (5)Intia (3)Intia (2)

Kolkata 30

#4 Pelkäsimme syödä yhtään mitään, koska emme halunneet tulla kipeiksi. Hygieniataso on matalalla ja astioita tiskattiin kaduilla pelkällä likavedellä huuhtelemalla.

#5 Hätkähdimme aina kun kerjäläiset, myyntimiehet ja lapset kiskoivat meitä hihoista.

#6 Kammoksuimme kaupungilla keskellä päivää itseään piikittäviä nuoria narkkareita.

#4 We were afraid to eat anything at all, because we didn’t want to become sick. Hygiene level was low and dishes were washed up by rinsing with dirty water on the streets.

#5 We always recoiled when beggars, salesmen and children dragged us from our sleeves.

#6 We were terrified when we saw young junkies in the city injecting themselves with drugs in the middle of the day.

Intia (7)Intia (4)

Kolkata_koditon_perhe

#7 Jouduimme joka kerta väittelemään palveluiden ja tavaroiden hinnoista. Se oli erittäin uuvuttavaa ja tuntui, että keneenkään ei voi luottaa.

#8 Emme uskaltaneet kaivaa kameraa esille kovinkaan usein, koska emme halunneet herättää turhaa huomiota.

#9 Saimme kylmiä väreitä hotellihuoneen torakkakommuunista ja homeisesta kylpyhuoneesta.

#7 Everytime we had to argue about prices when we were buying services or goods. It felt very exhausting and we felt that no one can be trusted.

#8 We didn’t dare to dig up our camera that often, because we didn’t want to attract unnecessary attention.

#9 We got goose bumps from our hotel room’s cockroach community and mouldy bathroom.

India (7)

India (9)

India (8)

India (10)

India (25)

#10 Kiersimme kaukaa keskenään ärisevät kulkukoirat, isot lehmät ja juna-asemalla riehuvat apinat.

#11 Jouduimme miltei lapsilauman ryöstämäksi, kun pienet kädet hyökkäsivät tutkimaan taskujamme sekä reppujamme ja avaamaan kaikki vetoketjut mitkä ennättivät.

#12 Makasimme kuusi päivää sairaalassa tiputuksessa, koska Intian pöpö nosti kuumeen hälyttävän korkealle. Viisi tohtoria pyöri ympärillä, mutta kukaan ei osannut antaa diagnoosia.

#10 We circled snarling scarred stray dogs, huge cows, and monkeys who were raging at train stations from a far distance.

#11 We nearly got robbed by kids when small hands attacked us and explored our pockets, managed to open every zipper and backpack.

#12 We laid six days with tubes going in and coming out from our bodies in a hospital, because of some Indian viral bug raised our fever extremely high. Five doctors were examining us, but no one could give a diagnosis.

India (23)

India (12)

India (21)

Saamme edelleen selkäpiitäkarmivia kulttuurishokkisäväreitä, kun katsomme tätä editoimaamme dokumenttia Intiasta. Ethän näytä tätä videota lapsille, koska karut kokemukset saattavat hätkähdyttää.

Katso video

We still get goosebumps and scary culture shock vibes, when we are watching this document we edited from India. Please don’t show this video to your children, because our experience was quite extreme.

Watch the video

Mutta vihaammeko me Intiaa?

Emme.

Kaikessa karuudessaan, kaaoksessaan ja pelottavuudessaan Intia on ihmeellinen matkakohde ja pikkuhiljaa maasta alkoi löytyä paljon mahtaviakin piirteitä.

Kunhan ensin toivuimme tästä elämämme pahimmasta kulttuurishokista, saatoimme jopa rakastua Intiaan.

Titta & Thomas

//Oletko sinä matkustanut Intiassa? Onko sinulla kokemuksia kulttuurishokista tai mieltä järkyttävistä matkakohteista? Oletko sinä pelännyt matkallasi?//

But do we hate India?

No we don’t.

In all its barrenness, chaos and scariness India is a wonderful destination, and little by little we began to find a lot of great features from this country.

But first we had to recover from the worst culture shock we have ever experienced, and only after that we could even fall in love with India.

Titta & Thomas

// Have you travelled in India? Have you experienced culture shock or felt terrible mixed feelings in any travel destinations? Have you ever been afraid on your trip?//

India (5)

IKILOMALLA?

Ikilomalla on seikkailijapariskunnan reissutarina. Hyppäsimme pois rottarallista syksyllä 2015 ja lähdimme elämämme suurimmalle matkalle, ikilomalle.

Tervetuloa mukaamme ikilomalle! Seuraa reissuamme Facebookissa, Instagramissa, Twitterissä, Periscopessa, Snapchatissa ja YouTubessa.

IKILOMALLA?

Ikilomalla is a journey of a lifetime hosted by a Finnish couple. We quit our rat race on autumn 2015 and left on the biggest adventure of our lives, IKILOMALLA (“Forever vacation”).

Welcome aboard our IKILOMALLA! Follow our journey on FacebookInstagram, Twitter, Periscope, Snapchat and YouTube.

23 TYKKÄÄ TÄSTÄ | LIKE THIS
Gobin autiomaa TOP 10 nähtävyydet, TOP 10 things to do in the Gobi desert
Andamaanit Intiassa - rakkautta ensisilmäyksellä. Andamans in India - love at first sight
Jaa kavereillesi / Share with friends:
28 Comments
  1. Olimme mieheni kanssa Pohjois-Intian kierroksella Jaipurista Kolkataan v. 2001 eikä kertaakaan pelottanut matkalla missään. Onkohan meno muuttunut niin paljon, vai raiskaus-uutiset saaneet ihmiset varovaisiksi ja pelokkaiksi…?

    Pohjois-Intian kaikki kaupungit ovat omalaatuisia, Varanasi näistä ehkä tunnelmaltaan mieleenpainuvin, mutta Kolkata on myös jäänyt mieleen, siellä sattui ja tapahtui kaikkia hassuja/erikoisia/sykähdyttäviä asioita joista puhumme mieheni kanssa vieläkin. Mm. töihin menevät ihmiset kävivät kadulla suihkussa aamiaispaikkamme edessä. Kaupungin vesijohto oli rikottu ja jotenkin he onnistuivat peseytymään siinä kaiken keskellä. Kävimme myös paikallisen matkatoimiston järjestämällä retkellä Sundarbansin suistoalueella. Itse matkatoimisto oli niiiiiin kafkalaista tunnelmaa, miehiä pilvin pimein ja papereita siirrettiin seuraavalta seuraavalle. Itse matka oli kuitenkin oikein onnistunut, meillä oli hyttiseurana herttaisia ja vieraanvaraisia intialaisia. Ihmissyöjätiikereitä ei näkynyt 🙂

    Mieleen on myös jääneet ne kastittomat, jotka asustelivat museoiden takana, myyjät kadulla, joilla saattoi tuotteena olla yksi kampa!, kapiset koirat, liikenneympyrässä tyynenrauhallisesti kakalla ollut setä jne…. Intia on uskomaton maa, en usko että sieltä kulttuurishokitta pääsee, mutta mieleen se jää, se on ihan varmaa!

    Pakko muuten vielä kertoa, että kävimme pummilla Taj Mahalissa. Vahingossa. Kuljimme jonon mukana ja yhtäkkiä seisoimme porttien sisäpuolella Taj Mahal edessämme!

    Teidän matkanne on jatkunut jo pitkälle Intiasta. Hyvää jatkoa ja ikilomaa!!! Kateellisena luen tarinoitanne 🙂

    Reply
    1
    • Kiitos Anu aivan ihanasta kommentistasi! Onnistuit kuvailemaan Intian tunnelmia aivan pirun hyvin! Ihan iho meni kananlihalle kommenttiasi lukiessa ja muistot Intian sekamelskasta palautuivat hyvin elävästi mieleen. Herkulliset tuoksut ja ällöttävä löyhkä. Rikkaiden kauniit värikkäät asut ja köyhien likaiset vaatteet. Roksia kadun varrella syövät lehmät, kanan teurastajat, herkkukauppiaat, kalakauppiaat, iloinen musiikki, torvien töötötys, armoton odottaminen ja jonottaminen jokaisella lippuluukulla… Intian vastakohdat ja sekamelska tekevät maasta unohtumattoman matkakohteen. Meillä meni oma aikansa kulttuurishokista ja pelosta selviytymiseen… Loppujen lopuksi sitä on ollut vaikea kuvailla että mikä sen pelon aiheutti. Ehkä tuo kaikki sekamelska yhdessä? 🙂

      Me olemme myös muistelleet Intian outoja sattumuksia monen monta kertaa ja jälkikäteen olemme jopa alkaneet puhua paluusta Intiaan. Meitä toden teolla kiinnostaisi nähdä millainen Intian maaseutu on, seikkailla pikkukylissä ja luonnossa sekä nähdä enemmän rantalomakohteita tai saaria. Ensi kerralla haluaisimme myös tavata jonkun paikallisen tai asua paikallisten kotona. Sillä tavalla oppisimme paljon paremmin, millainen oikea Intia on ja paikallinen voisi selittää meille kohtaamiamme kummallisuuksia. 🙂

      Toi Taj Mahal pummilla pisti naurattamaan. 😀 Siellä on tosiaan sitä jonoa ja ihmismassaa niin paljon, että voimme hyvin kuvitella tämän onnistuvan. 😀

      <3: Titta ja Thomas
      IKILOMALLA VLOGI & MATKABLOGI

      Reply
      1
  2. HUH..oma kokemukseni on vuodelta 1984 ja on tismalleen sama kuin teillä, minua ei Intiaan enää saa, mutta olihan sekin kokemus..hui..olin jo unohtanut koko Bombayn..tai Mumbaihan se nykyisin on..vaikea kuvitella että sellaisia paikkoja ja ihmiskohtaloita tosiaan on olemassa!!

    Reply
    2
    • Mielenkiintoista kuulla, että vuoden 1984 kokemus ja nykypäivä ovat edelleen aika samanlaisia. 🙂 Uskomme, että seuraava kerta Intiassa olisi meille jo paljon helpompi. Tai ainakin osaisimme varautua paremmin ja tietäisimme mitä odottaa. 🙂 Jos joskus palaamme tänne manner-Intiaan, lähtisimme ehdottomasti katsomaan ihan erilaisia paikkoja. Vuoristoa, pieniä maalaiskyliä ja luontoa. 🙂

      Titta ja Thomas

      Reply
      2
      • Minä olin Kolkatassa, silloin vielä Calcutta, myös 1980-luvun puolivälissä. Olin kauhuissani juuri niin kuin tekin. Kokemuksiini kuului myös lepran kohtaaminen, runnellut kasvot ja käsi, joka työntyi varomattomuudessa auki jättämäni taksin ikkunasta. Ei unohdu.

        Reply
        2
        • Kiitos Marja tästä jännittävästä tarinasta! Thomas muistaa edelleen elävästi Delhissä sattuneen tilanteen. Oli joulukuu, kun ajoimme taksin kyydissä pitkin Delhin katuja. Pieni nuhjuinen tyttö ja poika tulivat koputtelemaan pienillä sormillaan taksimme ikkunoita. Heillä oli tonttulakit päässä, likaiset naamat ja kädet. Thomas oli jo avaamassa taksin ikkunaa ja antamassa rahaa, kunnes taksikuski sanoi: “Pay no attention” ja laittoi ikkunat tiukemmin kiinni ja ovet lukkoon. Kuljettaja sanoi, että heille ei saa antaa mitään rahaa eikä huomiota. Tuntui, että on itse paha ihminen kun kääntää katseensa pois tällaisista tilanteista ja esittää etteikö muka huomaisi mitä kadulla tapahtuu. Kaikista näistä huolimatta, aiomme palata Intiaan vielä joskus. 🙂

          Titta ja Thomas

          Reply
          2
  3. Huh huh… Meikäläisen Intiaan tutustuminen lähti hieman toisesta näkökulmasta, nimittäin työmatkalta New Delhistä. Lentokentällä oli koppalakkinen kuljettaja vastassa, Mersussa jäähdytetyt vesipullot ja Wall Street Journalit täydellisessä rivissä nahkaistuinten lomassa. Kelpasi sieltä ihmetellä tuota samanlaista liikennekaaosta ja miettiä, miten reagoida kerjäläisiin, jotka tulivat kolkuttamaan auton ikkunoihin… Ehdin onneksi kokea vähän muutakin Intiaa, ja voin hyvin kuvitella noi fiilarit, joita kuvasitte. Innolla odotan jatko-osaa! Itse tykästyin Intiaan. Jollakin lailla kaikki tuo kaaos ja väkimäärä on kuitenkin luonut kulttuurin, jossa on myös sitä suvaitsevaisuutta ja lämpöä.

    Reply
    3
    • Nyt oli kyllä ihan vastakohta meidän kokemukselle! 😀 Sait ainakin pehmoisen laskeutumisen sen kaaoksen keskelle. 😀 Huikeeta!

      Meidän Intiaan saapuminen tapahtui Kolkatan lentokentälle keskellä yötä. Pimeät taksikuskit hyökkäsivät haukkojen lailla kimppuun, kun yritimme jonottaa prepaid takseja. Lopulta saimme laillisen kuskin, mutta tyyppi ei löytänyt meidän hotellille. Ihmeteltiin ja pyörittiin vaikka kuinka kauan ympäri Kolkataa, vaikka oli osoite ja karttakin mukana. 😀

      Hotellin porraskäytävässä nukkui kodittomia ihmisiä, ja hotellin respamieskin nukkui hihattomassa paidassa lattialla. Heräsi avaamaan meille onneksi oven. Huoneen ikkunassa oli kalterit ja suihkusta tulivain kylmää vettä. Kyllä siinä pari kertaa mietittiin et missä hemmetissä me oikein ollaan… 😀

      Intia <3 Vaati vähän totuttelua ennen kuin pystyi näkemään niitä hyviäkin puolia.

      Titta ja Thomas

      Reply
      3
      • Kieltämättä vähän eri meininki… 🙂 Silti onnistuin melkein joutumaan raiskatuksi. (Mä en ole muuten ikinä kirjoittanut tästä, ehkä koska hävettää oma typeryys.) Mutta silti ehkä vielä joskus Intiaan. Haluaisin kovasti nähdä Taj Mahalin.

        Reply
        3
  4. Huuh, kun tuli ihan kylmät väreet. Ihan kamalaa, etenkin tuo, että sairastuitte noin pahasti! :O Meille Intia oli myös maailmanympärimatkalla ihan puhdasta kulttuurishokkia ensimmäiset päivät. Oltiin Delhissä ja mulle tuli ihan samanlainen fiilis, en halua poistua hotellihuoneesta. Sieltä sitä kuitenkin poistuttiin ja katseltiin ihmisten vaellusta varvassandaaleissa pitkin kuraisia katuja.

    Käytiin myös Agrassa ja siellä nähtiin ruumis virtaamassa joen mukana. Pitkään yritin uskotella itselleni, että se oli mallinukke, mutta ei se ollut. Mukavimmat muistot itsellä on Intiasta, kun matkustettiin 2,5 päivää junalla Agrasta Chennaihin. Oli rentouttavaa vain istua turvallisesti junassa ja katsella ihmisiä. Mutta ei se kurjuuden katselu kuitenkaan niin kivaa ole.

    Olen silti onnellinen, että olen käynyt Intiassa. Se on oikeasti silmiä avaava kokemus, mutta onko minulla sinne hinkua takaisin. No ei. Keralassa haluaisin silti joskus vielä käydä. Se on kuulema hyvin erilaista Intiaa.

    Reply
    4
    • Kiitos Elina huippu mielenkiintoisesta kommentista!

      Se on jo ensimmäisen pelon voittaminen, kun uskaltaa poistua omasta turvapaikasta sinne hulabaloon keskelle. 🙂

      Hurja tuo kokemuksenne Agrasta! Mekin oltiin Agrassa siellä joella, mutta onneksi jäi “mallinuket” näkemättä.

      Junalla matkustaminen oli Intiassa ihan omanlaisensa seikkailu, meillä pisin matka oli 24 tuntia Kolkatasta Agraan. Kiinalaiset junat ja Trans-Siperian karjavaunu tuntuivat aika luksukselta Intian juniin verrattuna. 😀 Luojan kiitos emme ottaneet halvimpia lippuja Intiassa, sillä junan halvimmat vaunut oivat todella kurjia. 😀

      Mekin olemme onnellisia vierailustamme, kyllähän se silmiä avaava kokemus oli. Jos matkamme vielä käy joskus Intiaa kohti, haluamme nähdä vähän erilaista Intiaa, mielellään luontokohteita ja pikkukaupunkeja. 🙂

      Titta ja Thomas

      Reply
      4
  5. On aina yhtä mukavaa seurata teidän aitoja ja rehellisiä matkaraportteja! Voin uskoa, että Intiassa on paljon rakastettavaakin, mutta kaiken tuleminen kirjaimellisesti iholle ja aisteihin on varmasti iso kulttuurishokki. Taatusti kasvattava kokemus, josta riittää muisteltavaa. En ole itse käynyt Intiassa, eikä se ole ihan listoilla lasten ensimmäiseksi kaukomatkakohteeksi, tuskin toiseksikaan 🙂

    PS. Ostin tänään tuon teidän kehuman kameran. Toimitan siis ruusut ja risut teille 🙂 Näppärältä vaikuttaa!

    Reply
    5
    • Moi Mika,

      Iso kiitos kommentistasi ja siitä, että pidät kokemuksiamme rehellisinä ja aitoina. 🙂 Niitä ne ovat ja pyrkivät jatkossakin olemaan. Meidän omia näkemyksiä maailmalta. 🙂

      …Eikä muuten ole välttämättä ehkä vielä kolmaskaan kaukomatkakohde lapsille. 😀 Mutta ehdottomasti vierailun arvoinen maa, jonain päivänä.

      Titta ja Thomas

      PS. Kiva kuulla, että päädyit Nikon 1J5 kameraan! Me ollaan tykätty siitä isosti ja kokonsa puolesta se on paras mahdollinen reissukamera. Uskomme, että tykkäät kamerasta yhtä paljon kuin mekin!

      Reply
      5
  6. Apua mikä kommentti Anskulta! 😀

    Kaikki paikat ei todellakaan ole mahtavia ja kauniita, mutta ei se tarkoita sitä etteikö niissä voisi ja pitäisi käydä, ja kertoa siitä myöskin blogissa. Tässä tulee kokonaisuudessaan esiin myös niin paljon sitä lohdutonta elämää, joka on tosiasia niin monille maailmassa, mutta jotka monelta normilomailijalta jää näkemättä.

    Rankat kokemukset opettavat arvostamaan monia asioita omassa elämässä, eikä ottamaan niitä itsestäänselvyytenä. Matkailu avartaa ja opettaa silläkin tapaa.

    Minulta pääsee melkin itku tätä lukiessa, kun tietää millaisessa kurjuudessa lapset joutuvat elämään, ja mikä heidän tulevaisuus on näillä eväillä. Olisipa enemmän keinoja auttaa ihmisiä.

    Kiitos kun kirjoitatte myös näistä. Jatkakaa samaa rataa.

    Reply
    6
    • Kiitos Miika ja Gia,

      Teidän kommentti kiteyttää todella hyvin meidän tuntemuksia matkailusta ylipäätään. Sen lisäksi että haemme matkailulta uusia kokemuksia ja elämyksiä, myös pyrimme laajentamaan näköpiiriämme ja kasvamaan ihmisinä.

      Vierailemalla tällaisissa matkakohteissa opimme arvostamaan pieniäkin asioita ja turha valittaminen mitättömistä asioista taatusti loppuu. Meillä on asiat kuitenkin ihan hemmetin hyvin.

      Kiitos tsempeistä, näille jatketaan pitkälle!

      Titta ja Thomas

      Reply
      6
  7. Upeita kuvia mistä todella välittyi tunnelmia ja tuoksuja. Kummallinen kommentti Ansku T:ltä. Tämän ei kai ollut tarkoituskaan olla mainosvideo ihanasta Intiasta vaan omiin kokemuksiin ja tuntemuksiin perustuvaa kuvaa. Tykkäsin!Päivi

    Reply
    7
    • Kiitos Päivi kivasta kommentista! 🙂

      Tällä videolla ei takuulla päästä Intian matkatoimistojen promoottoreiksi tai ihmeellisen Intian keulakuviksi.. eikä se tietty ole tarkoituskaan. 😀

      Tämä on video, jonka me olisimme halunneet katsoa ennen Intian matkaamme. Saada hiukan aitoja kokemuksia ja tuntemuksia… Ehkä hieman varautua siihen kaaokseen ja köyhyyteen mitä Intiassa on vastassa.

      Nyt me tiedämme mitä Intialainen kaaos ja sekamelska on. Ensi kerralla meitä ei varmaankaan enää pelota (ainakaan näin paljoa), joten voimme rauhassa keskittyä Intian kulttuurista nauttimiseen.

      Toivottavasti tästä videosta on hyötyä muille Intiaan matkaaville. 🙂

      Titta ja Thomas

      Reply
      7
  8. Mielestäni bloginne ei olisi uskottava, jos täällä vain hehkutettaisiin jokaisen kohteen ja matkustamisen ihanuutta. Matkustaminen ei ole kevyttä hommaa, ja monesta maasta löytyy taatusti niitä huonojakin puolia. Asioita voi katsella silmät auki, eikä itselle ainakaan jäänyt tästä kirjoituksesta mitenkään negatiivinen fiilis.
    Tulevaa Intian-matkaanikaan en peru, vaikka tämän tekstin luinkin 😉

    Reply
    8
    • Kiitos Katja muikeasta kommentistasi! <3 Tämä pisti hymyilyttämään. 🙂

      Meillä ei tosiaan ole tarkoitus jatkuvalla sykkeellä hehkuttaa matkustamisen ihanuutta, etenkään silloin kun siltä ei oikeasti tunnu. Reissaaminen vaatii voimia. Se on välillä väsyttävää ja pelottavaakin. Pyrimme kertomaan täällä blogissa niitä asioita, joita oikeasti tunnemme ja koemme. Emme pelkästään siloteltuja ja kaunisteltuja puolia. Ja videolla olisi vaikea valehdella. Pelko näkyy naamasta ja kuuluu äänestä. 😀

      Intiassa on toki paljon hyviäkin puolia ja voisimme helposti kirjoittaa toisen, aivan päinvastaisen tarinan siitä ihanan värikkäästä Intiasta. Intia on matkakohde, joka antaa ja ottaa. Mutta kun uskaltaa päästää omasta pelosta irti ja selviää siitä ensimmäisestä kulttuurishokista, niin pystyy jo alkaa nauttimaan niistä Intian kauniimmista puolista.

      Hienoa Katja, että lähdet kokemaan Intiaa! Toivottavasti reissusi sujuu hyvin ja pääset nauttimaan tästä yhdestä ihmeellisimmistä maasta, jossa olemme ikinä vierailleet.

      <3 Titta & Thomas

      Reply
      8
  9. Voi Intia, voi muistoja. Ja todellakin, jäätävä kulttuurishokki. En ole vielä ainakaan kolmen vuoden jälkeen valmis matkustamaan takaisin. Ei varsinaisesti pelottanut, mutta ahdisti todella paljon, lähinnä se järkyttävä meteli kaupungeissa ja myös sellainen loputon vääntäminen ihan simppeleistä asioista. En tarkoita tinkaamista tai huijatuksi joutumista, vaan ihan ylipäänsä sitä, että ihan perusasiat eivät koskaan tuntuneet sujuvan, vaikka miten puhuttiin samaa kieltä. On se muuten jännä, ettei näköjään omassa blogissaankaan saa kirjoittaa jonkun paikan herättämistä negatiivisista tunteista. Ilmeisesti kaiken pitäisi olla ihanaa tai sitten voi vaan jäädä kotiin? Tai ehkäpä pitäisi ottaa käyttöön lifestyle-blogeista tuttu tyyli ja vaan esitellä kukka-asetelmia ja jättää pyykkivuoret kokonaan kuvaamatta.

    Reply
    9
    • Ihana kommentti Henna! <3 Kiitos!

      Tuo loputon vääntäminen ihan simppeleistä asioista on kyllä tuttua. 😀 Paikallisen simkortin hankkiminen, junalippujen ostaminen, basaarissa käveleminen ja hotelliin sisäänkirjautuminen eivät ole koskaan olleet yhtä hankalia ja pitkiä prosesseja kuin tässä maassa. 😀

      Meidän reissussa me ei yleensä etsitä niitä täydellisiä lomapaikkoja, jossa onnen ja ilon tunteet jylläävät 24/7, vaan on mielenkiintoista matkustaa paikkoihin joissa kokee ja näkee asioita. Siitäkin huolimatta, että joskus pelottaa. Emme me pelon takia halua jäädä kotiin. 🙂

      Kyllä ne meidän aidot fiilikset välittyvät tekstien, kuvien ja videoiden kautta tänne blogiin, olivat ne sitten hyviä tai huonoja tuntemuksia. Etenkin reissun päällä kuvatuilla videoilla olisi vaikea valehdella. 😀

      Titta ja Thomas

      Reply
      9
  10. Tosi hieno postaus. Ensimmäinen, minkä olen teidän matkastanne lukenut ja katsonut.
    Minäkin olen pelännyt Intiassa! Jouduimme odottelemaan Delhissä rautatieasemalla ilta-aikaan autokuskiamme. Emme tienneet misdä olimme ja olimme ainoat länsimaalaiset alueella. Tilanne oli varsin pelottava!
    Kokonaisuutena saimme tutustua tuohon vastakohtien maahan hyvin turvallisesta näkökulmasta, johon kuului majoitus vartioidulla alueella sekä oma autokuski.
    Blogissani juttua tuosta rautatieasemasattumuksesta sekä muutenkin päivästämme Agrassa.

    Reply
    10
    • Kiitos Viola mielenkiintoisesta kommentista ja kiva kuulla, että tykkäsit!

      Pitääkin käydä kurkkaamassa blogiasi! Intia -tarinat kiinnostavat!

      Intian rautatieasemat yöaikaan ovat pelottavia! Meillä on kokemuksia Kolkatan asemalta ja Agrasta. Junat ovat usein myöhässä ja me jouduimme odottelemaan junaa pisimmillään 7 tuntia keskellä yötä. Asemalaiturin näytöllä luki, että juna saapuu 45 minuutin kuluttua ja kun saapumishetki koitti, junan ilmoitettiin olevan taas uudet 45 minuuttia myöhässä… Emme siis voinneet poistua asemalta, vaan odottelimme rättiväsyneinä junan saapumista. Välillä jopa nukuimme vuorotellen siinä maassa. HUI kamala kun nyt jälkeenpäin sitä tunnetta muistelee!

      Apinat riehuivat junaraiteilla ja kulkukoirat ärisivät keskenään. Pelotti, että ne tulisivat meidän kimppuun. Ihmiset tuijottivat, joten vedettiin isot huivit kasvojemme peitteeksi. Jossain vaiheessa kaikki aseman valot sammuivat, joten istuttiin, odotettiin ja pelättiin pimeässä. huh!

      Kiva että eksyit blogimme pariin, tervetuloa seuraamaan ikilomaa! 🙂 Seuraavaksi suuntana on Afrikka!

      Titta & Thomas

      Reply
      10
  11. Ihan järkyttävä negatiivisia puolia korostava kirjoitus ja huonoa asenetta osoittavaa. Miksi menitte? Ei ole pakko lähteä maahan joka pelottaa. Ei maailma ole kuin Suomi. HUI! Lisäksi englanniksi ei kannata blogata kun ette sitä osaa.

    Reply
    11
    • Moikka Ansku T,

      Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole pelotella eikä mustamaalata Intiaa. Nämä ovat aitoja tunteita, joita Intiassa koimme. Vaikka tiesimmekin etukäteen Intian olevan ruuhkainen, vastakohtien ja äärimmäisyyksien maa, tähän kokemukseen oli silti mahdotonta varautua etukäteen. Etenkin ensimmäiset päivät Kolkatassa olivat meille hyvin raskaita ja kärsimme elämämme pahimmasta kulttuurishokista.

      Emme valitse matkakohteita sen perusteella, pelkäämmekö niitä vai emme. Emme myöskään etsi maailmalta matkakohteita, jotka ovat kuin Suomi. Päinvastoin, tällaiset pelottavat kokemukset opettavat ja kasvattavat meitä ihmisinä ja matkailijoina. Kun omasta pelosta (ja siitä kulttuurishokista) pääsee eroon, on helpompi nähdä niitä kauniita puolia ja oppia ymmärtämään maan tapoja ja kulttuuria.

      Intiaa opimme rakastamaan siellä viettämämämme seitsemän viikon aikana. Seuraavassa postauksessa ja videossa kerromme rakastumisesta enemmän. Kannattaa lukea tuleva postauksemme suomeksi, ettei vaan puutteellinen englanninkieli ala ärsyttämään. 😀

      Titta & Thomas

      Reply
      11
  12. No teillä ei sitten mennyt kaikki putkeen Intiassa… Me ollaan jonkin verran reissattu Intiassa, mies on siellä asunutkin. Toki siellä pieni kulttuurishokki tulee, koska siellä on vaan niin kuin eri planeetalla olisi. Mutta ei kyllä koskaan ole pelottanut. Päinvastoin. Miun mielessä Intiasta ei kyllä tule noita kauhukuvia mieleen, vaikka toki meillekin huonojakin kokemuksia mukaan on mahtunut. Enemmän Intiasta tulee mieleen elämänilo ja kaikki aistit valtaava kaaos, joka kuitenkin jotenkin toimii. Me ollaan rakastuttu Intiaan, ja palataan sinne varmasti aina uudestaan. Toivottavasti tämä nyt ei liikaa ihmisiä pelottele lähtemästä Intiaan 😉

    Reply
    12
    • Kiitos Anna kommentista! <3 Meillä ei tosiaan Intiassa kaikki mennyt ihan putkeen ja etenkin nuo ensimmäiset päivät olivat meille aika järkkyjä tuolla Kolkatassa… eikä meidän kohdalla kulttuurishokki ollut ihan pieni.

      Intia on maa, jonka sekamelskaan on hurjan vaikea varautua etukäteen. Vaikka tiedettiin, että Intiassa on likaa, ruuhkaa, köyhyyttä ja kodittomia, sen kaiken omin silmin näkeminen ja kokeminen tuntui pahalta ja pelottavalta. Kolkatalla sitä ei päässyt missään pakoon, edes hotellissa, koska reppureissaajan luukku ei ollut mistään mukavimmista päästä.. 😀

      Onneksi vietimme Intiassa yhteensä seitsemän viikkoa, missä ajassa ehdimme näkemään niitä hyviäkin puolia, ja jopa rakastumaan Intiaan. 🙂 Tämä kirjoituksen tarkoitus ei ole pelotella, vaan nämä ovat puhtaasti meidän omia fiiliksiä maasta.

      Intia on niin ihmeellinen matkakohde, että toivottavasti jokainen uskaltaa kokea sen edes kerran elämässään. 🙂

      Seuraavalla kerralla jättäisimme suurkaupungit suosiolla väliin ja suuntaisimme Pohjoisen vuoristoon, luontoon sekä tietysti Intian ihaniin rantakohteisiin.

      Titta & Thomas

      Reply
      12

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *