h63

Onnettomuuksia hevosen selässä, Hazardous horse situations in Mongolia (2/2)

Neljä päivän päivän hevosvaellus

Alkujännityksen jälkeen aloin nauttia ratsastamisesta täysin siemauksin. Lazy-Luigi köpötteli rattoisaa vauhtia ja harvakseltaan se innostui jopa laukkamaan.

Voi sitä vauhdin hurmaa!

Ja voi niitä maisemia, joita pääsimme näkemään hevosvaelluksen aikana! Emme ole ikinä nähneet yhtä kaunista ja koskematonta luontoa missään muualla maailmassa! Ratsastaen pääsimme kokemaan sellaisia paikkoja, joihin autokyydillä ei olisi ollut mitään mahdollisuutta päästä. Ratsastimme laakeilla aukioilla sumuisten vuorten välissä, ylitimme kirkkaita jokia hevosten selässä, kapusimme ylös upeita vuoren rinteitä. Jyrkimmät ylämäet ja alamäet talutimme ratsujamme.

Välillä ilma oli sumuinen ja sateinen, mutta pienen hetken kuluttua aurinko pilkisteli taas pilven takaa.


Four day horse trek

After the initial tension I began to enjoy horseback riding to the fullest. Lazy-Luigi walked with an enjoyable pace and seldom it was inspired to even gallop.

Oh, the thrill of speed!

And oh boy those landscapes that we were able to see during the horse trek! I’ve never seen such beautiful and untouched nature anywhere else in the world! By riding we were able to experience such places, where a car would have had no chance to get to. We rode on flat wide plains between misty mountains, crossed bright rivers with our horses and climbed up fantastic spectacular mountain slopes. We lead our stallions on steepest uphills and lows.

At some point the air was foggy and rainy, but after a little while the sun started peeping through the clouds.


heppa2 h44h50h40h34h29h24h60
h57 h56 h52 h51tibu19tibu14tibu13

Salakavala hevonen

Thomaksen hevonen oli hyvin hankala tapaus. Perro lähestyi toisia hevosia salakavalasti ja yritti puraista niitä takamuksista. Monesti se onnistuikin aikeissaan, ennen kuin Thomas oppi tunnistamaan ja estämään Perron aikeet. Kerran Perro pääsi jopa karkaamaan, kun juotimme ratsujamme joen rannassa.

Kun pääsimme ensimmäisenä päivänä ensimmäiselle taukopaikalle, Thomas oli jo lopen kyllästynyt ratsastamiseen:

”Persettä koskee, häntäluuta koskee, vakoa koskee, haaroväliä koskee… Tämä hemmetin ratsastus alkaa jo riittämään minulle!”

Naureskelin itsekseni, että meillä olisi enää vain kolme ja puoli päivää ratsastusta jäljellä..


Treacherous horse

Thomas’ horse was a very difficult case. Perro approached the other horses treacherously and tried to bite them on the buttocks. In many cases, he succeeded before Thomas learned to recognize and prevent Perro’s intentions. Once Perro managed to escape when we stopped by a river for a drink.

When we got to the first rest stop on the first day, Thomas was already sick to death of riding:

“My ass hurts, my tail bone hurts, my bum furrow hurts, my crotch hurts… I’m starting to have enough of this damn horse riding!”

I laughed to myself that there would be no longer than only three and a half days riding left..

h47 h45h48
h28 h27

Taikametsä ja kristallijärvet

Kahden päivän ratsastuksen jälkeen saavuimme järven rantaan, jossa seuraava jurttamajoituksemme sijaitsi. Lihaksia koski, pakarat olivat tulessa ja kävelimme kuin ankat. Lihasten jomotus kuitenkin unohtui mahtavia maisemia ihaillessa. Mongolian luonto on sanoinkuvaamattoman kaunis. Puita koristi värikäs ruska ja järveä ympäröivä metsä oli kuin suoraan satukirjasta. Lumihuippuiset vuoret kohosivat metsän takana ja yakki lauma mutusteli heinää jurttamme edessä. Pienet lampaat ja vuohet määkivät vaativasti.

Teimme pienen vaelluksen vihreiden kukkuloiden halki läheisille järville ja kävimme pulahtamassa kristallinkirkkaassa ja jäätävän kylmässä järvessä. Iltaisin ihailimme värikkäitä auringonlaskuja ja käperryimme tyytyväisinä jurttaamme nukkumaan. Olimme todella väsyneitä jokaisen ratsastuspäivän jälkeen. Yön aikana lämpötila laski usein lähelle nollaa ja aamuisin maa oli routainen. Villavaatteet tulivat todellakin tarpeeseen!


Magical forests and crystal lakes

After two days of riding, we arrived at a shore of a lake, where the next ger camp was located. Muscles were hurting, my buttocks was on fire and we walked like ducks. However, the throbbing of the muscles was easily  forgotten when admiring the spectacular scenery.

The Mongolian nature is indescribably beautiful. Trees adorned the colorful colors of fall and lakes in the surrounding forest was like from a fairytale book. Snow-capped mountains rose behind the forest and a yak herd was munching hay in front of our ger. Small sheep and goats were bleating demandingly.

We did a small hike through the green hills of the nearby lakes and we had a dip in the crystal clear and icy cold lake. In the evenings, we admired the colorful sunsets and happily tucked in our ger to sleep. We were really tired after each day of horse riding. During the night the temperature often dropped to near zero, and in the morning the ground was in frost. Wool clothing were definitely in need!


h66tibu18tibu17tibu16h82 h67h63 h65 h64h59h73h69h81tibu3

Ensimmäinen onnettomuus

Kolmantena ratsastuspäivänä vastoinkäymiset alkoivat, kun lähdimme kiertämään upeita järviä hevosten kanssa. Järvien rannoille oli pystytetty pieniä valkoisia jurttia, joissa paikalliset asuvat kesäaikoina. Vahtikoirat haukkuivat vihaisesti, jos eksyimme liian lähelle heidän reviireitään. Muita turisteja ei näkynyt missään, luonnon keskellä olimme vain me ja matkaseuruumme.

Kun lähdimme kiipeämään jyrkkää vuorenrinnettä hevosten kanssa, ensimmäinen onnettomuus tapahtui. Ranskalaisen lääkärimiehen hevonen Pecorino päätti yllättäen ja vauhdikkaasti hypätä kaatuneen puunrungon yli. Miehen jalka oli tiukasti kiinni jalustimessa, joten Pecorinon hypätessä sekä mies että satula lensivät kaaressa pois hevosen selästä alas vuorenrinteelle. Hevonen pillastui, talloi satulan päälle ja juoksi pelästyneenä kauemmas. Myös muut hevoset pelästyivät, mutta onneksi ne eivät vauhkoontuneet.

Tilanne näytti erittäin pelottavalta ja kylmät väreet kulkivat pitkin käsivarsiani. Onneksi hevonen ei tallannut miehen päälle ja onnettomuudesta selvittiin pelkällä säikähdyksellä.


The first accident

On the third day of riding, setbacks began to happen when we started to circulate some stunning lakes with our horses. Near the shores of the lakes there were some small white gers, where the locals live in during the summer season. Guard dogs barked angrily, if you got lost too close to their territory. Other tourists were nowhere in sight, in the countryside it was just me and our companions.

When we left to climb a steep mountainside with our horses, the first accident occurred. Our French doctors horse Pecorino decided to suddenly and without warning jump over a fallen tree trunk. His foot was firmly in the stapes, so when Pecorino jumped, he flew with the saddle in an arc off the horses back down the mountainside. The horse bolted, trampled on the saddle and ran in terror farther up the mountain. Also the other horses were frightened, but fortunately they remained calm.

The situation looked very scary and cold shivers went down my arms. Fortunately, the horse didn’t trod over the man so we all survived the accident with a good scare.

tibu20 tibu21 tibu12tibu11 tibu10 tibu2h36h58h77h71h79

“Minulla oli hyvä elämä”

Toinen onnettomuus tapahtui vain parin tunnin kuluttua ensimmäisestä. Tällä kertaa Thomas joutui keskelle raivokasta hevostaistelua. Tilanne näytti kamalalta ja olin varma, että nyt kävi todella huonosti. Olimme keskellä ei mitään, ilman puhelinverkkoa, ilman autoteitä ja ilman sairaaloita.

Thomaksen hevonen Perro lähti rauhallisesti ohittamaan vapaana olevaa mustaa hevosta, joka söi ruohoa keskellä ratsastuspolkua. Musta hevonen pelästyi ohittavaa hevosta, kääntyi vauhkoontuneena ympäri ja yritti potkaista Perroa molemmilla takajaloillaan. Salamannopeasti myös Perro kääntyi hirnahtaen ympäri ja potkaisi molemmilla takajaloillaan mustaa hevosta.

Hevosten välisessä taistelurytäkässä Thomas tippui pois Perron selästä ja mätkähti maahan kuin räsynukke. Vauhkoontunut musta hevonen potkaisi Thomasta molemmilla jaloillaan suoraan yläselkään. Keuhkot tyhjenivät hetkessä. Onneksi Thomas nousi nopeasti maasta ylös, sillä muuten hän olisi voinut jäädä hevosten tallomaksi.

Olimme kaikki hyvin pelästyneitä ja toivoimme, että Thomas ei ollut saanut vakavampia vammoja. Thomaksen selkää jomotti pahasti ja hänen olonsa oli kuin jyrän alle jäänyt. Thomas pelkäsi kuolevansa keskelle autiota Mongolian aroa ja sanoi:

”Titta, minulla oli hyvä elämä.”

Koska sairaaloita tai autoteitä ei ollut lähimaillakaan, meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa ratsastusmatkaamme. Hevoset käyttäytyivät hyvin levottomasti, joten päätimme kävellä hevosten kanssa loppumatkan.

Kun pääsimme perille jurttaan, lääkäriseurueemme tutki Thomaksen selän huolellisesti. Olimme erittäin onnekkaita. Selkää koristivat kavioiden kokoiset mustelmat selkärangan molemmilla puolilla, mutta muuten Thomas vaikutti olevan elävien kirjoissa. Onneksi hevosilla ei ollut hevosenkenkiä jaloissaan, sillä muuten jälki olisi voinut olla paljon pahempi. Olimme selvinneet toistamiseen pelkällä säikähdyksellä. Ehkäpä Baikal järvestä kerätyt 25 extra vuotta elinaikaa auttoivat meitä?


“I had a good life”

A second accident happened only a few hours after the first. This time it was Thomas who got himself caught in a middle of a fierce horse fight. The situation looked horrible and I was sure that something seriously terrible has happened. We were in the middle of nowhere, no phone signals, no roads and no hospitals

Thomas’ horse Perro started calmly pass a black horse in front of it that was eating grass in the middle of the trek path. The black horse suddenly scared of Perro turned around in terror and tried to kick Perro with both rear legs. Perro bolted like lightning around for retaliation and kicked with his rear legs the black horse.

In the middle of this clash of Titans Thomas fell off of Perros back and crashed to the ground like a rag doll. The aggravated black horse kicked Thomas with both rear legs right into his upper back. His lungs were kicked out of all air in a second. Luckily Thomas got up from the ground quickly otherwise he could have gotten trampled by the horses.

We were all very frightened and we hoped Thomas didn’t get any serious injuries. Thomas’ back was throbbing badly and he felt like being run over by a bulldozer. Thomas was afraid of dyeing in the middle of the deserted Mongolian steppes so he said:

”Titta, I had a good life.”

Because there were no hospitals nor roads anywhere nearby, we had no choice but to continue our riding trek. The horses were acting very stressful, so we decided to walk with our horses for the rest of the day.

When we made it to our ger, the doctor couple gave Thomas’ back a thorough examination. We were very lucky. The back was decorated with bruises in the shape of hooves on both sides right next to the spine, other than that, Thomas seemed to be among the living. Lucky us the horses weren’t wearing horseshoes, otherwise the bruises could have been much worse. We had survived once again with just a scare. Perhaps the 25years we earned by dipping ourselves into Lake Baikal helped us.


heppa1h54
h53 h49tibu22tibu10tibu4tibu1g4g3

Vihdoinkin perillä!

Neljäntenä ratsastuspäivänä emme halunneet (uskaltaneet) enää ratsastaa, vaan kävelimme hevosten kanssa suurimman osan matkasta halki vuorten ja kauniiden laaksojen. Käveleminen oli mukavan rauhallista ja turvallista.

”Vitsailimme, että tavoitteenamme olisi selvitä hengissä tästä reissusta.”

Loppupäivästä saimme ihanan yllätyksen, kun kuskimme saapui autonsa kanssa ratsuseuruettamme vastaan ja pääsimme lopettamaan ratsastuksen vähän odotettua aikaisemmin. Hyppäsimme maasturin kyytiin ilosta hihkuen ja jätimme hevoset hevosoppaamme huostaan. Kuinka parasta! Olimme selvinneet hengissä tästä(kin) ikimuistoisesta seikkailusta!


We finally made it!

On our fourth horse riding day we didn’t want to (dared to) ride our horses, so we walked with our horses most of the last day through the mountainsides an picturesque valleys. Walking was so peaceful, calm and safe.

“We were joking that, our goal is to stay alive during this trip.”

At the end of our trip we got a wonderful surprise, when our driver approached our horse convoy and we got to end our horse trek slightly earlier than anticipated. We jumped with joy in the SUV and we left our horses to the loving care of our horse guide. What joy! We had survived (once again) this unforgettable adventure!

h55h75h76

2 TYKKÄÄ TÄSTÄ | LIKE THIS
Hevosvaellukselle Mongoliassa, Horse trekking in Mongolia (1/2)
7 oudointa ruokalajia Mongoliassa, 7 most strange meals in Mongolia
Jaa kavereillesi / Share with friends:
14 Comments
  1. olinkin jo kommentoinut tätä, mutta pakko kirjoitaa uudelleen, että IHAN HUIPPU MAHTAVIA KUVIA ja vaikka kertomus on aika chilling, niin matkanne on kyllä mielenkiintoista luettavaa. Mukavaa myös kuulla, ettei uutta ratsastusreissua ole tiedossa.. tuossa Tomin onnettomuudessa oli aika lähellä, että lopputulos olisi ollut ihan toinen. HUH!
    mami

    Reply
    1
    • Näitä saa kommentoida niin monesti kuin haluaa 😉 <3

      Voidaan taata, että (etenkään) Thomas ei aio nousta enää koskaan hevosen selkään. Jopa kamelin selässä oli liian pelottavaa! 😀

      – Ikilomailijat

      Reply
      1
  2. Olipa inspiroivaa luettavaa, nyt alko reissuun lähtö taas kuumottelemaan, vaikka vasta edelliseltä asetuin kodiksi… Saako udella, mitä tuommoinen ratsastusvaellus teille kustansi? Ja kuinka hyvin pärjäs pelkällä englannin kielellä?

    Reply
    2
    • Moikka Tengri!

      Kiitos kommentista – mahtava juttu, että matkakuume alkaa taas nousta! 😉 Kuulostaa tutulta tuo uuden reissun suunnittelu, vaikka edellisestäkin vasta selvitty 😀 Matkakuume ei tosin matkustelemalla lopu 😉

      Me tehtiin tämä hevosvaellus osana 14 päivän reissua Mongolian aroille. Reissut myydään Ulan Batorissa päivähinnoittelulla ja se on halvempaa mitä enemmän ihmisiä on mukana. Jos kahdestaan olisimme lähteneet matkaan (oppaan ja kuljettajan kera) hintaa olisi tullut huimat 100 dollaria / henkilö / päivä.

      Me onnistuttiin saamaan mukaamme yhteensä viiden hngen porukka ja saatiin hyvät alennukset – hintaa tuli muistaakseen 48 dollaria / päivä / henkilö. Summa sisälsi ihan kaiken (kaikki majoitukset, ruoat ja aktiviteetit). Ostettiin reissu Camel Trackin kautta ja sitä voidaan hyvin mielin suositella!

      Hevosratsastamaan pääsee halvemmallakin (esim. UB:n lähellä olevassa kansallispuistossa) jos järkkäilee itse kyydit ja ostaa itse ratsastuksen… Mutta on se paljon eeppisempää (kuin myös vaarallisempaa) lähteä hevosvaellukselle keskelle ei mitään vain oman porukan kanssa, kuin läheiseen kansallispuistoon monien muiden turistien kanssa. 🙂

      Me pärjättiin pelkällä viittoma- ja elekielellä 🙂 Venäjän taidosta olisi ollut hyötyä tässä maassa. Tosin reissun päällä oppaamme hoiti kaikki puhumiset jurtan omistajien kanssa – he eivät puhu ollenkaan englantia. Harva puhuu englantia, mutta yllättävän hyvin sitä pärjäsi silti. 🙂

      Titta

      Reply
      2
  3. Voi hurja mitä teille sattui! Ei vaikuttanut tosiaan kovin turvaliselta, jos satulakin lentää ratsastajan mukana..! Mutta, mielettömät maisemat!! Varmasti aivan upea kokemus. Hyvää matkanjatkoa 🙂

    Reply
    3
    • Taisi hevonen ohjata miestä tällä retkellä 🙂
      Kokemus oli kyllä niin mahtava, että ei haittaa vaikka vähän kolhuja tulikin.
      -Thomas

      Reply
      3
  4. Voi hurjaa! Teillä on varjelus kyllä mukana – big time! Thomas, you still have lot of years to come 🙂
    Kuvat sekä maisemat ovat upeita. Noin kirkkaita vesiä ei ole missään. Hyvää matkan jatkoa. Seurailen teitä koko ajan. Matka jatkukoon. Satu ja Noku

    Reply
    4
    • Moi Satu ja Noku! Kiva että seuraatte matkaamme! On kyllä ollut tuuria ja varjelusta matkassa mukana monessakin jutussa! Suunitelmat vaihtuu sitä mukaa kun matka etenee, on kyllä ollut mahti reissu tähän mennessä! Terkkuja Kiinasta! 🙂 -T&T

      Reply
      4
  5. Ihan kauheaa luettavaa. Thomas ei varmaan enää koskaan ratsastaa!

    Reply
    5
    • Joo, oli kyllä kamala tilanne! Nyt kun aikaa on jo kulunut, osaa jo nauraakin tälle surkealle sattumukselle. Onneksi selvittiin hengissä!

      Reply
      5
  6. Voi hyvä luoja mikä stoori, hevosen selästä putoamiset on usein todella vakavia juttua, kannattaa ehkä vielä tutkituttaa selkää, taju melkein lähti kun luin kertomusta..Kuvat on kyllä todella upeita ja maalauksellisia.
    Toivottavasti hevosurheilu jää nyt loppumatkan kohdalta!!!

    Reply
    6
    • Seuraava ratsastusretki on jo buukattu.. Ei vaan! Thomas tuskin kiipeää enää kovin innokkaana hevosen selkään. 😀 Onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä!

      Reply
      6
  7. Oijoi! Kuullostaa hurjalta! Onneksi ei käynyt pahemmin… Kansa kuitenkin vaatii kuvia mustelmista! 🙂

    Reply
    7

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *